Viimeiset päivät ennen koulua

Huomenna loma loppuu ja arki pärähtää käyntiin; on siis ensimmäinen koulupäivä! Enää ei siis ole yhtä paljon aikaa tehdä ja nähdä, kuin mitä minulla on nyt puolentoista viikon aikana ollut. Sinällään ihan hyvä, kun on joka päivä ollut menossa  (koska on ollut pakko kun kerran on aikaa!) niin alkaa jo hieman väsyttää. Melkein tuntuu, että sitä on jo saanut yliannostuksen kulttuuria, joten arki on erittäin tervetullut:) Tämä varmaankin tarkoittaa sitä, että blogitekstejä tulee vähemmän, kun ei ole enää niin paljon uutta ja kiehtovaa kirjoitettavaa, mutta yritän kuitenkin päivitellä tänne kuulumisiani säännöllisin väliajoin!

Perjantaina en suunnitelmani mukaan mennytkään sotamuseoon, sillä minulle tarjoutui oiva tilaisuus liittäytyä yhden vaihtarin ja hänen korealaisen ystävänsä mukaan käymään Changdeokgung palatsissa ja sen puutarhassa! Changdeokgung on siis yksi Seoulin viidesta palatsista (kävin yhdessä toisessa viime sunnuntaina) ja on UNESCOn maailmanperintökohde. Palatsi itsessään oli aika samanlainen, kuin Gyeongbokgung, mutta opas osasi kertoa siitä enemmän hauskoja yksityiskohtia. Hienoa tässä palatsissa oli myös se, että vaikka japanilaiset polttivat tämänkin, 1500-luvulla, niin se jälleenrakennettin nopeammin, kuin pääpalatsi Gyeonbokgung  (valmis jo vuonna 1610) eikä sitä tuhottu 1900-luvun alun miehityksessä! Nämä rakennukset ovat siis oikeasti yli 400-vuotta vanhoja, vaikka toki niitä on kunnostettukin vuosien aikana.

Oppaan mukaan jos tuon kilpikonnan kilven näköisen seinän edessä ottaa valokuvan, elää ainakin 100-vuotiaaksi:)

Palatsin paras osio oli kuitenkin sen salainen puutarha. Salainen siksi, että vain kuningas ja henkilöt, joille kuningas oli antanut luvan, saivat mennä sinne. Puutarha oli oikeastaan enemmänkin metsätilkku, ja todella viihtyisä ja viileä suurien puiden antaman varjon ansiosta.

Taas jälleen kerran, vain kuningas sai kulkea tuosta suuresta portista, muiden täytyi käyttää noita pienenpiä siinä vieressä.

Opas kävelemässä sisään kiviportista, joka on veistetty kokonaan yhdestä kivestä! Kivet symboloivat muuttumattomuutta ja siksi tuota kutsutaankin ikuisen elämän portiksi (tai kuten opas sanoi: anti-age portiksi). Eli kun sen alka kulkee, pysyy ikuisesti nuorena! Kuninkaat tietenkin toivoivat pitkää elämää, mutta heidän elinajanodotteensa oli 46-vuotta. Yleisin kuolinsyy oli liikalihavuus ja sen aiheuttamat taudit, kuten diabetes ja sydäntaudit. Kuninkaalliset harvoin itse kävelivät minnekään, vaan heidät kannettiin, ja he söivät viisi kertaa päivässä yhdeksän ruokalajin aterian. Ei ihme, ettei elinaika ollut sen pidempi...

Tuhatvuotias puu, se elää vielä, mutta sitä on jouduttu pätkimään aika tavalla, koska sen oksat olivat sairastuneet johonkin tautiin.

Tämän puun ikä on 750-vuotta. Muutama vuosi sitten myrsky vähän levitti sitä, siinä nuo pöllkyt pitämässä sitä pystyssä. Nämä molemmat (muutamien mudenkin lisäksi) selvisivät siis Japanin hyökkäyksestä ja palatsien polttamisesta 1500-luvulla!

Illalla mentiin Insadongiin shoppailemaan, tai lähinnä ihmettelemään menoa. Siellä oli oikein kodikas kävelykatu, jossa myytiin kaikenlaisia matkamuistoja ja kulttuuriin liittyvää kamaa, ei niinkään vaatteita. Oli hauska kuunnella, kun tämä korealainen jaksoi joka kerta jotain hyvin Korealaista nähdessään kertoa siitä enemmän. 

Starbucks:) Ekaa kertaa näin sen koreaksi kirjoitettuna

Lauantaina menin takaisin sotamuseoon paremman tekemisen puutteessa. Oli kiva nähdä kaikki mikä oli aiemmin jäänyt näkemättä, mutta pahaksi onnekseni museo oli täynnä tarhalais/koululaisryhmiä, jotka juoksi sinne tänne ja häiritsi. Nyt kuitenkin tuntuu että museo on nähty, ei ainakaan ihan heti tarvitse takaisin mennä. Suosittelen ämpimästi vierailemaan, mikäli ikinä on Souliin asiaa: museo oli ehdottomasti parhaiten toteutettu, kuin mikään, missä olen aikaisemmin vieraillut! Museon jälkeen lähdin jälleen metsästämään lenkkareita, joita olen yrittänyt jo viikon ajan löytää, tuloksetta! Päätin, että jos ostan kalliit, niin niiden pitää olla ehdottomasti sekä hyvän tuntuiset että hyvän näköiset. Ja kalliilla tarkoitan, että käyttäisin niihin sen 100 000 wonia, eli hieman alle 70 euroa. Suomessa tuo taitaa olla jo melko alhainen hinta urheilukengistä, mutta täällä on jo asennoitunut niin, että tuo on todella kallista! Minua kuitenkin onnisti, ja löysin alennuksesta tosi kivan näköiset Adidaksen juoksukengät! Ja hinta oli 36 euroa (kokoa 240;))! Kävin sunnuntai-aamuna testaamassa ja hyvin kulkee:)

Illalla mentiin porukalla leffaan katsomaan Jobs. Ihan jees, mutta tuntui loppuvan jotenkin kesken... Toisaalta Steve Jobsin myöhemmät vaiheet taitavatkin olla jo sen verran hyvin kaikkien tiedossa, että leffasta olisi tullut turhankin pitkä, jos ne olisi lisätty mukaan. Leffassa hauska huomio oli, että siellä normaalien kieltojen lomassa (mm. älä potki muiden penkkejä, älä puhu leffan aikana) kiellettiin pussailu. Herää kysymys: onko se kehittynyt ongelmaksi, vai onko se vain sitä, ettei ole kohteliasta näyttää tunteita julkisella paikalla... Täällä voisi muutenkin harrastaa enemmänkin tuota leffassa käyntiä, kun lippu maksaa opiskelijakortilla alle vitosen!

Ja näin lopuksi: täällä pienin raha on 10 wonin kolikko. Se on 0.0068 euroa eli toisin sanoen alle yhden eurosentin. Hullua...