Kuningattaresta presidenttiin, what a day!

Näin ensiksi haluan kiittää kaikkia teitä jotka ovat kommentoineet blogiini! Vaikka onhan tämä samalla vähän kuin päiväkirja itselleni, niin on silti mukavempaa kirjoittaa, kun tietää, että joku lukee tätä:) Hyvä te, ja jatkakaa samaan malliin!

Maanantaista voin kertoa sen verran, että käytiin maahanmuuttovirastossa. Meidän kaikkien pitää hankkia Alien Registration Card (avaruusolennon rekisteröintikortti), jolla siis kerrotaan Korealle, että täällä ollaan opiskelemassa! Tänä päivänä meinasi hermot mennä... Oltiin päätetty yhden porukan kanssa mennä virastolle laittamaan korttihakemusta eteenpäin (samat ruotsalaiset, joista aiemmin kerroin ja lisäksi yksi ranskalainen, yksi saksalainen ja yksi sveitsiläinen). Oltiin sovittu että tavattaisiin asuntolan aulassa kello 12 (josta sain kuulla heti valituksia että miksi näin aikaisin (itsellehän tämä oli aika myöhään)... Ilmeisesti olin ainut joka oli viitsinyt kuunnella ohjeistusta asiasta, koska virastolle kestää tunti, jonka jälkeen siellä saattaa olla muutama muukin jonottamassa...) Tavattiin siis noin puoliltapäivin, osa jo valmiiksi myöhässä. Ei siinä mitään, mutta kun puolet porukasta lähtee siitä sitten vielä jonnekin ("Tarvitaanko me passi mukaan?", "Ai, tollanenko paperi me tarvitaan, no mäpäs lähden hakemaan sitä tuolta toiselta puolelta kampusta", "Mulla on nälkä, lähen kauppaan!"...) niin meinasi palaa käämi! Lopputulos oli, että oltiin virastolla kello kaksi ja jonotettiin yli kolme tuntia. Olin myöskin joutunut johtamaan porukan perille, koska kukaan ei ollut viitsinyt tarkistaa paikan sijaintia. Tässä vaiheessa päätin, että pakko ottaa huominen lomaa ihmistä.

Virastossa oli muuten tuommoinen vessanpöntön vieressä. Ei siis mitään hajua miten toimia. Painelin lopulta sokkona kaikkia nappeja...

Tiistaina päätin siis saada hieman omaa aikaa ja lähdin Korean kansallismuseoon, joka oli yhdellä sanalla kuvailtuna valtava! Olen ennenkin käynyt suurissa paikoissa, kuten esimerkiksi Louvressa, mutta tästä erittäin suuren oloisen teki se, että museo on suorakaiteen muotoinen, eikä siinä ollut erillisiä "siipiä" kuten esimerkiksi Louvressa on. Ulkopuolelta otin muutamia kuvia, mutta sisällä en viitsinyt kuvata.

 Piha-aluekin oli aivan ihana!

Museossa vierähtikin jokunen tunti. Nautin suunnattomasti siitä, että sain kierrellä historian parissa ihan yksin, eikä kukaan ollut koko ajan höpöttämässä vierelläni. Museon jälkeen päätin suunnata kuuluisaan Gangnamiin, sillä se on aika kaukana yliopistosta, mutta museosta sinne ei mennyt kuin tovi. Ensimmäinen reaktio Gangnamista oli kuin mistä tahansa muustakin suurkaupungin keskustasta: suuria pilvenpiirtäjiä, paljon ihmisiä ja kamalasti autoja. Aluksi olin hieman pettynyt, sillä olin odottanut jotain suurta ja mahtavaa, Beverly Hillsin Rodeo Driven tyylistä glamouria. Täytyy kuitenkin sanoa, että Gangnam on hyvin suuri alue, enkä jaksanut tai ehtinyt kierrellä sitä ihan kauhean paljoa, jonka vuoksi en välttämättä nähnyt niitä kaikkein hohdokkaimpia paikkoja. Kiertelin kuitenkin siellä sen verran, että ehdin saada jonkinlaisen kuvan alueesta. Ensinnäkin siellä tunnuttiin puhuvan yleisesti paljon parempaa englantia kuin muualla on tähän mennessä puhuttu. Toisekseen, tunsin oloni paljon kotoisammaksi, kun jokainen vastaantulija ei antanut ymmärtää minun olevan erilainen tuijottamalla minua. Korealaiset nimittäin tuijottavat. Kiinassa ollessani suhtautuminen länsimaalaisiin oli jotenkin todella erilaista, koska ihmiset enemmänkin ihastelivat ääneen vaaleita hiuksia ja suuria silmiä, kuin katsoivat hiljaa sivusta. Täällä kaikki vain tuijottavat, joka on hieman ahdistavaa. Tuntuu koko ajan, että naamassa on jotain hassua  (koska jos Suomessa ihmiset jäisivät ihmettelemään sinua, jokin olisi pahasti vialla!). Kyllä siihen varmasti tottuu ajan kanssa. Gangnamissa olin kuitenkin lähes normaali.

Gangnam style

Seuraavaksi päiväksi minun piti saada seuraa, mutta väärinkäsitysten kautta lähdin sitten jälleen yksin matkaan. Kohteenani oli Soulin World Cup Stadium eli tällä hetkellä Aasian suurin jalkapallostadion. Siellä pelattiin myös tämän vuosituhannen ensimmäinen FIFA World Cup (yhteistyössä Japanin kanssa tosin). Nämä vuoden 2002 maailmanmestaruuskisat olivat samalla ensimmäset, jotka pelattiin Aasiassa ja tähän mennessä ainoat, jossa isäntinä on ollut kaksi maata samanaikaisesti. Jonkin sortin nähtävyys siis. Menin stadionille odottaen edes vähän väkeä, mutta paikalla ei ollut ketään. En ehkä odottanut ihan samanlaista väkimäätää kuin silloin FC Barcelonan kotikentällä vieraillessamme, mutta edes joitakin jalkapallofaneja. Aloin jo vahvasti epäillä stadionin olevan kiinni, kunnes löysin pienen sisäänpääsyn jalkapallomuseoon. Se oli auki! Hurjan 1000 wonin eli 67 sentin pääsymaksun jälkeen (tässä kohtaa naureskelin muistellessani FC Barcan parinkympin pääsymaksua ja hillitöntä jonoa stadionille. Taitaa futis olla Euroopassa pikkasen suositumpaa;)) pääsin käyskentelemään autioon saliin jossa esiteltiin vuoden 2002 kisoja. Lisäksi pääsin käymään stadionilla ottamassa kuvia.

Näky on varmasti hiemonpi illalla, kun valot laitetaan päälle!

Illalla menin aika suuren (noin 30) joukon kanssa syömään. Tilasin kasviskeittoa (tai ainakin menussa luki noodle soup with vegetables), mutta eteeni tuotiin mustekalaa... Sain kuitenkin vaihdettua ruuan, ne lonkerot eivät kamalasti houkutelleen. Lisäksi jouduin maksamaan ruuastani tuplasti sillä muut vetivät sojua minkä kerkesivät mutta itse en juonut yhtään. Jouduin kuitenkin ryhmäpaineen alaisena maksamaan heidän juomisensa (koska jos jaetaan lasku osallistujamäärän kesken, niin on helpompaa...). Ärsytti suunnattomasti, vaikkei nyt suurista summista ollutkaan kyse. Tiedän ainakin keiden kanssa en enää lähde minnekään! Onneksi näitä vaihtareita on se 700 että eiköhän täältä muutakin porukkaa löydy:)

Tästä päästäänkin torstaihin ja tämän kirjoituksen otsikkoon. Täksi päiväksi olin ilmoittautunut kaupunkikierrokselle, jonka kohteena olivat perinteinen Korealainen kylä, sotamuseo ja presidenttimuseo. Aamu alkoi pikavisiitillä kauppaan, sillä vettä tuli ensimmäisen kerran taivaan täydeltä, enkä omistanut sateenvarjoa. Onneksi alakerran marketti ei pettänyt tälläkään kertaa! Kasauduttiin bussiin ja matkattiin kohti Namsangol Hanok Villagea, joka oli siis jäljennös alkuperäisestä kylästä. Meidän jaettiin kahteen ryhmään ja minun ryhmälläni oli ensiksi vapaa aikaa ihmetellä kylän paikkoja. Se oli yllättävän pieni eikä katselemista ollut paljoa. Siellä ei myöskään olult mitään opaskylttejä joista olisi voinut lukea historiasta, joten tämä osio jätti vähän kylmäksi.

Vapaa-ajan jälkeinen osio olikin sitten todella hauskaa! Päästiin nimittäin pukeutumaan korealaisiin kansallispukuihin, eli Hanbokeihin. Saatiin kaikki valita itsellemme vaatteet ja tyylilleni uskollisena valitsin asun, joka myöhemin osoittautui kuningattaren puvuksi. No, kenenkäs muunkaan T: ikuinen prinsessa!

Tuo hame oli itseasiassa mekko, joka alkoi heti kaulan alapuolelta. "Taviksilla" tuo yläosa loppuu paljon korkeammalla, kuin tässä asussa (alemmassa kuvassa voi nähdä sen), minusta ne näyttävät paljon hauskemmilta!

 Hitsi kun oli vain kännykkä mukana, ei tullut kunnollisia kuvia...:(

Koko hovi :)

Tämän jälkeen jatkettiin matkaa lounaan (keittoa jossa oli riisiä, ituja ja mustekalaa, ihan ok:ta, vaikka mustekalat oli ei-niin-hyviä ja melko kovia palasia) kautta sotamuseoon. Ehdottomasti Soulin paras paikka tähän mennessä! Museo oli äärettömän mielenkiintoinen ja todella hienosti ideoitu! Joka puolella oli jonkinlaisia videoita ja muita interaktiivisia juttuja, joiden avulla sai todellisen fiiliksen, mitä se Korean sota oikein oli! Siellä oli myös semmoinen 4D elokuvanpätkä (eli siis 3D kuvaa jonka lisäksi penkit liikkuivat), joka oli aika kiva, vaikkakin siitä tuli älyttömän huono olo, kun kuvanlaatu ei ollut ihan paras mahdollinen ja ne penkit tosiaan heiluivat. Minä olin koko ajan ihan tippa linssissä kun kuuntelin opasta ja katselin niitä videoita.. harmillista oli, että meillä ei ollut tarpeeksi aikaa kunnolla tutustua museoon, ja paljon jäi näkemättä. Olen ehdottomasti menossa takaisin! Ehkä jo huomenna, jos tämmöinen sää jatkuu, eipä sitä oikein ulkonakaan huvita olla, eikä muuta ole suunnitelmissa.

Sotamuseossa vierailtuamme lähdimme kierroksen viimeiseen kohteeseen, eli Cheongwadae Sarangchae:en. Siellä esiteltiin ensiksi hieman yleistä koreasta ja Soulista, jonka jälkeen hieman Korean presidenteistä. Paikka ei ollut kovin iso, mutta siellä oli silti hauska käydä. Nyt jopa tiedän, keiden naamat seteleitä koristaa! Siellä oli myös kopio presidentin työpöydästä:

Yritin näyttää vakavastiotettavalta

Torstai oli kaikenkaikkiaan hyvin onnistunut! Kaiken hauskan lisäksi tapasin vielä muutamat hollantilaiset, jotka a) eivät ole myöskään niin innoissaan siitä, että "Korea is all about drinking and partying", niinkuin monet väittävät, vaan haluavat enemmänkin kokea kulttuuria ja b) ovat kiinnostuneita lähtemään kanssani DMZ kierrokselle (a.k.a. Demilitarized Zone)!!!

Kirjoittelemisiin!

P.S. Toivon tosiaan, että tämä ilma menee kohta ohi! Kamalinta tähän asti, kosteaa ja hyvin kuumaa! Kuin tropiikissa olisi...

Ensimmäinen turistinähtävyys

Meillä oli orientaatiopäivän aikana mahdollisuus ilmoittautua erilaisiin menoihin ja retkiin ja itsehän päätin ilmoittautua niihin kaikkiin, koska eipä mulla varmaan parempaakaan tekemistä tule olemaan. Ihmiset kyllä kaikki kovin ihmettelivät miten mulla on varaa osallistua kaikkeen (koska en oikeastaan edes miettinyt kahta kertaa, minulle kaikki oli vain halpaa), joka pisti vähän ajattelemaan miten onnekkaita me Suomessa ollaankaan opiskelujen suhteen! Monet ovat kateellisena kuunnelleet kun olen kertonut kuinka opiskelen ilmaiseksi ja saan vielä valtiolta extra rahaa. Eikä tarvinnut edes maksaa tästä vaihdosta mitään, kun taas muut ovat kuulemani mukaan maksaneet noin 5000 euroa.

Sunnuntain retki oli kuitenkin sen verran hyvän hintainen (5000 wonia eli noin 3,4 euroa), että lähes kaikki osallistuivat siihen. Jakauduimme ryhmiin ja suuntasimme nokan kohti Gyeongbokgung palatsia (miten mä ikinä opin nämä nimet...). Minun mielestäni retki oli ihan mahtava! Ensinnäkin sai vähän ensimakua paikallisesta julkisesta liikenteestä, kun paikalliset osasivat opastaa miten toimia. Hypättiin siis bussiin ja lähdettiin suurimpaan Seoulin viidestä palatsista.

Ensiksi oli ohjelmassa perinteinen vahdinvaihto.

Uusi ja vanha vahti vastakkain

Tässä kohtaa tuo punakeltaiseen asuun pukautunut kaveri suoritti tarkastuksen. Yhdeltä suoristi keihään oikeaan kulmaan ja toiselta korjasi hatun asentoa. Aika hauska kuinka tarkka hän oli noissa asioissa! Tässä kohtaa lila-asuinen henkilö (näkyy muutama kuva alempana) seurasi tätä tarkastajaa ja kilisytti pientä kelloa. Muuten oli täysin hiljaista. Jos olisin ollut vahti, olisin varmasti ahdistunut tuossa tilanteessa!

Vuoronsa päättäneet vahdit kävelevät järjestyksessä pois

Yrmy. Toisaalta olisin ehkä minäkin jos a) joutuisin seisomaan hillittömässä helteessä liikkumatta ollenkaan ja b) typerät turistit ottaisivat minusta (lähi)kuvia

Vahdinvaihdon jälkeen päästiin sisälle itse palatsiin. Gyeongbokgung-palatsi valmistui alunperin 1395, muutama vuosi Joseon dynastian alkamisen jälkeen. Palatsi kuitenkin tuhoutui 1500-luvun lopussa, kun Japani valloitti Korean. Palatsi uudelleenrakennus alkoi vuonna 1867, mutta se tuhottiin lähes kokonaan uudelleen Japanin miehityskaudella 1910-1945. Todella harmillista, että nähtiin siis vain lähes ainoastaan 1990-luvulla rakennettua palatsia. Se oli kuitenkin entisöity täsmälleen samanlaiseksi, kuin mitä palatsi oli alunperin ollut, joten fiilikseen pääsi kuitenkin sisään. Meillä oli turistioppaina kaksi nuorta tyttöä (15- ja 16-vuotiaat), jotka kuitenkin puhuivat todella hyvää englantia! He selittivät meille paljon mielenkiintoisia asioita palatsista ja osasivat vastata kysymyksiin erinomaisesti.

Nuo kolme erikorkuista "tietä" tuossa kuvan vasemmassa reunassa olivat vain tietyille henkilöille. Keskimmäistä sai kulkea vain kuningas ja reunimmaisia hänen sotilaansa. Nuo kivipalkit oikeassa laidassa taas kertoivat, kuinka lähellä kuningasta ihmiset saivat olla. Niihin on kirjoitettu yhteiskunnallinen asema ja sen mukaan ihmisten piti sijoittaa itsensä oikealle riville.

Oppaat kertoivat, että vaikka maan kivetys näyttää epätasaiselta, sillä on tärkeä tarkoitus. Mikään näistä kivistä ei nimittäin ole sijoitettu siten, että se voisi vahingossa heijastaa auringonvaloa kuninkaan silmiin. Kuninkaan silmiä piti suojella.

 Palatsissa oli kaikkialla upeat värit!

Takana on juhlasali. Varmastikin palatsin yksi kauneimmista paikoista!

Palatsin kiertämisen jälkeen taas syömään! Tällä kertaa ruoka ei oikein kamalasti houkutellut, koska tuossa alakuvassa näkyy siis kokonainen kana... Muille näytti ateria kelpaavan, sillä vain kanan kaula jäi syömättä! (olenko liian nirso?) Mukana olleet nuudelit ja kasvikset olivat kyllä herkkua!

Kerroin jo aikaisemmin, että kampous sijaitsee kukkulan juurella. Olin kuullut, että kampukselta lähtee reitti kyseisen kukkulan laelle ja päätin lähteä illalla kävelylle katselemaan maisemia. Ajattelin lähteä yksin ja saada vähän omaa aikaa, koska olen nyt ollut jatkuvasti ainakin yhden ihmisen seurassa, ja välillä on hyvä olla yksin. Pahaksi onnekseni mainistin aikeistani eräälle ranskalaiselle ja hetken päästä mukaani oli lähdössä joukko ihmisiä. Se siitä yksinolosta siis. Lähdettiin kuuden maissa patikoimaan mäkeä ylös. Reitti oli melko lyhyt, mutta useissa kohdissa aika jyrkkä, joten tuli siinä samalla kuntoiltuakin jonkin verran! 

 Maisemia matkalla ylös:

Kävely ehdottomasti kannatti, sillä ylhäällä meitä odotti upeaakin upeampi maisema! Tämä oli loppuenlopuksi todella mukava jakaa joidenkin kanssa. Ylhäällä oli rauhallista ja ilmakin tuntui paremmalta. Tänne on mukava tulla kun kaupunki alkaa ahdistamaan ja haluaa vähän omaa rauhaa!

 

 Ilta alkoi hämärtää:

Ilta tosiaan alkoi hämärtää ja tajuttiin, että tuolla reitillä ei ole minkäänlaista valaistusta. No, ei muuta kuin kännykästä taskulampputoiminto päälle ja alas! Alhaalla tajuttiin, että ei helvetti, ollaan laskeuduttu väärälle puolelle kukkulaa! Kyllä siinä jonkinlainen kartta oli koreaksi, mutta ei oikeastaan edes tiedetty, että mistä tarkalleen lähdettiin, koska meidän kampukselta ei lähtenyt "virallista" polkua kukkulan laelle. Arpikoitiin sitten jonkin aikaa että lähdetäänkö pimeään takaisin vai yritetäänkö suunnistaa kukkulan viertä katua pitkin takaisin. Päädyttiin kuitenkin siihen, että yritetään päästä takaisin kukkulan kautta, koska se oli selkeästi lyhempi reitti. Päästiin itseasiassa nopeasti polulle, joka näytti tarkulampun valossa jo jkseenkin tutulta ja päädyttiin takaisin kampukselle! Se oli semmoinen pieni seikkailu, siinä vaiheessa olin varsinkin tyytyväinen, etten ollut lähtenyt yksin:)

Seukkailun jälkeen lähdettiin nopeasti hakemaan jotain ruokaa katukeittiöstä (halpaa, nopeaa, pienempiä annoksia). Maiston yhdeltä ruotsalaiselta jotain uppopaistettua, ja myöhemmin paljastui, että siellä oli jotain elukkaa, jonka ei-niin-arvokkaat-osat oli jauhettu täytteeksi. Onneksi olin tässä vaiheessa ja ehtinyt nielaista palan; ruoan kuvaus ei ollut mikään kaikista herkullisin...

p.s. mulla on kaikki kurssit kondiksessa! Jes! Pohjois Korea kurssia en saanut :( Mutta sain kuitenkin kaiken tarvittavan koulua varten Mikkelissä! Ei siis tartte palata sinne suorittamaan ylimääräisiä kursseja, mikäli nyt siis pääsen kaikki läpi:) Se onkin onnekasta, sillä tällä hetkellä on menossa toinen kurssi-ilmoittautuminen, mutta monet eivät onnistuneet vieläkään saamaan tarvitsemiaan kursseja! Mulla kuitenkin on kaikki tarpeellinen. 

Lukujärjestyskin on aika helppo: ma-pe on joka iltapäivä 16-17:50 Koreaa. Se on suuritöinen kurssi, mutta täällä on pakko opetella sitä, jos haluaa pärjätä ollenkaan! Kurssin vaatimukset on kuitenkin aika kovat, sillä kuvauksen mukaan kurssin jälkeen pitäisi pärjätä korean kielellä hyvin... :s Korean lisäksi kursseja on maanantaina vain 9-10:50, tiistaina 9-11:50, keskiviikkona 10-10:50, torstaina 9-11:50 ja perjantaina ei muuta, kuin koreaa (saa nukkua pitkään:)) tossa on mukava, kun on välillä aikaa, niin voi käydä lenkillä (kunhan kelit viilenee), lounaalla ja opiskella!

Söpö lauantai

Seuraava päivä, lauantai, olikin vähän rennompi. Lauantaina ei ollut mitään sen kummempaa tekemistä, joten nukuin aika pitkään. Paikat oli kyllä tosi kipeänä, kun oli pysynyt niin kauan sängyssä... Toi sänky on siis pelkkä runkopatja, eli kivikova, eikä se tyynykään nyt mikään kaikista mukavin (tai suurin, normaaliin pussilakanaan mahtuisi noita kaksi) ole. Onneksi se nyt ei ole niin hirveä, kuin miltä se aluksi vaikutti. Heräiltyäni päätin lähteä vähän tuohon lähikaupungille etsimään kaikenlaista tarvittavaa, kuten kyniä ja sen sellaista. Hain nettikaapelin tuolta toisen asuntolan alakerrassa olevasta marketista, ja jouduin uskovaisten "hyökkäyksen" kohteeksi. Juttelin siis aika pitkään muutaman korealaisen kristityn kanssa, jotka yrittivät opettaa mulle jumalasta (vaikka olivatkin aika vaikuttuneita siitä, että Suomessa opiskellaan uskontoja, ja tiesin kristinuskosta vaikka mitä). Yritin selittää heille omaa katsontakantaani asiaan, mutta loppuenlopuksi keskustelu ei edennyt mihinkään ja päätin jatkaa matkaa. Kymmenisen metriä käveltyäni bongasin yhden tutun näköisen tytön ja lyöttäydyin hänen seuraan. Yritän täällä aina bongailla tuttuja, jottein tarvitse olla koko aikaa yksin. Ja tää bongaus oli oikein hyödyllinen, sillä tämä Johanna oli ollut Koreassa jo kolme viikkoa, ja tunsi paikkoja vähän enemmän. Hän näytti mulle yhden aivan ihanan kaupan, mistä ostaa kyniä, vihkoja, ja kaikkea krääsää. Sitten käytiin yhdessä marketin tapaisessa, koska Johanna tarvitsi vaikka mitä pesuaineita ja muuta vessaan. Meillä international housessa on yhteiset vessat ja niiden hyvä puoli on se, ettei niitä tarvtise pestä, eikä vessapaperista tarvitse huolehtia. Noista kaupoista yleisfiilikseksi jäi se, että mä tuskin kannan täältä vaatteita kotiin, mä kannan tavaraa. Kaikki on niiiin ihanaa ja söpöä ja kuitenkin käytännöllistä (ja halpaa) ettei niitä vaan voi jättää kaupan hyllylle! Ja kaikista parasta on, että tavaroiden nimet on aina tyyliä "söpö punainen kirja". Se voisi tietenkin olla vain "punainen kirja" mutta söpö-etuliite on aina liitettävä siihen alkuun. No, aika usein mun on myönnettävä, että onhan kaikki tosiaankin aika söpöä täällä:)

Tähän väliin voisin muuten laittaa muutamia kuvia kampusalueesta! Se on todella ihana ja kaunis ja sitä pitkin on mukava kävellä, vaikken olekaan vielä ihan kamalan paljon ehtinyt tutustua siihen.

Ainakin kampuskartan mukaan tämä on "president's office" ja koko yliopiston toimisto myös. Ilmoittauduin mukaan kierrokselle, jossa pääsee katsomaan tuonne sisään:)  

Yliopiston pääportti

Kahden ylemmän kuvan maisemia pitkin pääsen huoneestani pääportille:)

Illalla mentiin muutamien ruotsalaisten ja yhden saksalaisen kanssa syömään Korean Barbequeta. Sekin oli ihan hyvää, mutta vielä en ole tärmännyt ruokaan, jota jäisin erityisesti kaipaamaan Suomeen palatessani. Ehkä semmoinen tulee vielä vastaan:) (ja tarkemmin ajatellen...oli se chicken and beer aika kova kombo) Korealaisessa ruuassa kuitenkin hauskaa on se (tai ainakin mitä olen tähän mennessä huomannut) että kukaan harvoin syö omaa annostaan. Yleensä suuri kasa ruokaa tuodaan keskelle pöytää josta kaikki sitten ottavat omilla syömäpuikoillaan omalle pienelle lautaselleen mitä haluavat.

Nuo kaksi pyöreää lastua on perunaa (jota on mun iloksi melko monissa ruuissa, joskin aika vähän) , niiden vieressä on kimchiä, takana maustettuja ituja. Nuo valkoiset tuossa keskellä on jälleen riisipalleroita.

Porukka. Tässä raflassa kukaan ei puhunut englantia, joten jouduttiin etsimään joku asiakas, joska puhuisi englantia. Löydettiin eräs joka ymmärsi sen verran, että saatiin tilattua "ihan mitä vaan ilman mereneläviä". Ihan hyvin se meni, eikä kallistakaan ollut. Nehän olisi voineet laskuttaa mitä vaan kun ei ymmärretty kumpikaan toisiamme, mutta yleisesti Koreassa ollaan aika rehellistä väkeä.

Orientaatiopäivä

Näiden muutaman päivän ajan tekemistä onkin ollut aika kivasti:) Perjantaina oli orientaatio jossa meille kerrottiin mm. käytännön asioista ja kulttuurishokista. Lisäksi nähtiin korealainen perinteinen "tanssiesitys", joka oli mun mielestä kylläkin enemmän kattiloiden(?) ja rumpujen paukuttamista piirissä kävellen.

Oli se kyllä aika mielenkiinsoista, vaikak tulikin vähänpää kipeäksi "musiikin" takia. Laitan ihan pienen videon jotta saatte vähän makua, millaista kuunneltiin noin 10-15 minuuttia:) toivottavasti se toimii!

Tän jälkeen lähdettiin lounaalle. Lyöttäydyin kämppiksen seuraan jonka kanssa lyöttäydyttiin joidenkin jenkkien seuraan, jonka lisäksi jotkut muut lyöttäytyivät meidän seuraan. Lähdettiin siis noin 20 hengen porukalla etsimään ruokapaikkaa. Jos jotain oon näistä vaihtareista oppinut, niin puolet niistä on jenkkejä ja puolilla näistä jenkeistä on aasialaiset sukujuuret, eli he näyttävät aasialaisilta. En ole vielä törmännyt yhteenkään "oikeasti" kiinalaiseen tms. vaihtariin, koska aina kun luulen törmääväni, kuulenkin hänen olevan Amerikkalainen, usein jostain päin Kaliforniaa. Noh, tällä kertaa tästä oli hyötyä, koska osa näistä aasiajenkeistä oli korealaista alkurepää (=puhuu koreaa ja tuntee ruoan) joten minä oikeastaan vain seurasin joukkoa ja söin mitä he tilasivat... 

Boodaejjigae (kämppikseni oli tuo mustapaitainen tuossa keskellä)

Puolet porukasta

Päivän lounaan nimi oli siis Boodaejjigae (sillä on myös vähän eri kirjoitusmuotoja). Se on siis eräänlaista mausteista/tulista keittoa tai pataa, jossa on vähän kaikenlaista tekijästä riippuen. Meillä oli ramenia (eli nuudeleita), muutamaa erilaista makkaraa (en olisi uskonut, että nää syö makkaraa täällä, mutta ilmeisesti aika paljon, ja mustaamakkaraa kanssa! Tosin ne ryynit on korvattu nuudelella tietääkseni, en ole maistanut..), kimchiä (eli hapatettua kaalia), kevätsipulia ja sipulia ja niitä samoja riisipötkylän palasia, joista kerroin aikaisemmin. Ne on tosi suosittuja täällä ja niitä on ihan kaikessa, jopa jälkiruuassa! Boodaejjigae on ilmeisesti keksitty Korean sodan jälkeen kun ruuasta oli pulaa. Tuohon pataan heitettiin vain kaikki jämät ja niin mikään ei mennyt hukkaan. Nykyään siellä siis ei ole mitään vanhoja jämiä, mutta muuten samalla periaatteella mennään, eli siihen ole mitään "oikeaa" reseptiä.

Lounaan jälkeen mentiin takaisin orientaatioon ja illalla meillä oli Mentor's clubin järjestämä cheerin orientaatio. Jos ajattelitte, että Amerikassa osataan seota oman koulun joukkueesta, niin voin sanoa, että tää on paljon, paljon hullumpaa! Niin, meillä olisiis cheer orientaatio, eli meille siis opetettiin koulun kannustuslauluja. Täällä on myös eräänlaisia "Cheerleadereitä", eli Blue Knightseja, jotka veti koreografiat tosi hienosti lavalla. Näillä on siis jokaiselle biisille oma koreografia. Ja kyllä, niitä biisejä on paljon (mm. Village Peoplesin Go West, mutta sen tilalla laulettiin Yonsei). Voitte kuvitella, miten kuuma tulee, kun yli 500 ihmistä hyppii ja heiluu reilusti yli tunnin ja yrittää epätoivoisesti laulaa mukana (kaikki biisit oli siis koreaksi, joten ainut sana jonka osasin laulaa mukana oli "Yonsei". Muuten vain ölisin jotain sinnepäin). Hauskaa se silti oli. Ja nää cheerleaderit, ja itseasiassa ihan kaikki muutkin Yonsein opiskelijat, otti asian täysin tosissaan ja veti ihan täysiä. Harmittaa, kun en saanut videota, koska piti pomppia mukana, mutta se olisi ehdottomasti ollut näkemisen arvoista! Youtubestakaan ei löytynyt:( Joku saattaa miettiä, miksi me oikein harjoiteltiin näitä. Noh, syyskuussa täällä on Yon Ko Jeon (Yon Ko games), eli viholliset Yonsei University ja Korean University ottavat mittaa toisistaan erilaisissa urheilulajeissa, mm.jalkapallossa ja jääkiekossa. Kuulemani mukaan vihollisuus on mennyt niin pitkälle, että Korea Uni kutsuu näitä pelejä nimellä Ko Yon Jeon. Eli oma yliopisto tulee ensiksi. Meille näytettiin muutamia videoita peleistä ja tunnelmasta, enkä malta odottaa, siellä tulee varmasti olemaan ihan mahtavaa! Ja siellä ei siis vain cheerleaderit hurraa ja tanssi vaan ihan koko stadium. Pistän siitä sitten postauksen kun sen aika on:)

Tämän orientaation jälkeen lähdettiin syömään porukalla perinteistä korealaista herkkua, eli kanaa ja kaljaa. Tämä chicken and beer ruokalaji kuulostaa kyllä niin läänsimaiselta kuin olla ja voi (varsinkin kun kana oli uppopaistettua) mutta se oli niiin hyvää, että pakko saada uudestaankin! Täällä on ihan ravintoloita, jotka tarjoilee pelkästään kanaa ja kaljaa.

 Tuosta on jo puolet syöty, koska unohdin ottaa kuvan, ja noita tuotiin kahdeksan hengen pöydälle vielä kaksi lisää. Ruokaa oli (ja on aina) vähintäänkin riittävästi.

 Mutta eipä kyllä ollut juomistakaan puutetta...

Gun bae!

Kirjoitan seuraavista päivistä eri postaukseen, ettie yhdestä tule aivan kamalan pitkä.