Näin ensiksi haluan kiittää kaikkia teitä jotka ovat kommentoineet blogiini! Vaikka onhan tämä samalla vähän kuin päiväkirja itselleni, niin on silti mukavempaa kirjoittaa, kun tietää, että joku lukee tätä:) Hyvä te, ja jatkakaa samaan malliin!
Maanantaista voin kertoa sen verran, että käytiin maahanmuuttovirastossa. Meidän kaikkien pitää hankkia Alien Registration Card (avaruusolennon rekisteröintikortti), jolla siis kerrotaan Korealle, että täällä ollaan opiskelemassa! Tänä päivänä meinasi hermot mennä... Oltiin päätetty yhden porukan kanssa mennä virastolle laittamaan korttihakemusta eteenpäin (samat ruotsalaiset, joista aiemmin kerroin ja lisäksi yksi ranskalainen, yksi saksalainen ja yksi sveitsiläinen). Oltiin sovittu että tavattaisiin asuntolan aulassa kello 12 (josta sain kuulla heti valituksia että miksi näin aikaisin (itsellehän tämä oli aika myöhään)... Ilmeisesti olin ainut joka oli viitsinyt kuunnella ohjeistusta asiasta, koska virastolle kestää tunti, jonka jälkeen siellä saattaa olla muutama muukin jonottamassa...) Tavattiin siis noin puoliltapäivin, osa jo valmiiksi myöhässä. Ei siinä mitään, mutta kun puolet porukasta lähtee siitä sitten vielä jonnekin ("Tarvitaanko me passi mukaan?", "Ai, tollanenko paperi me tarvitaan, no mäpäs lähden hakemaan sitä tuolta toiselta puolelta kampusta", "Mulla on nälkä, lähen kauppaan!"...) niin meinasi palaa käämi! Lopputulos oli, että oltiin virastolla kello kaksi ja jonotettiin yli kolme tuntia. Olin myöskin joutunut johtamaan porukan perille, koska kukaan ei ollut viitsinyt tarkistaa paikan sijaintia. Tässä vaiheessa päätin, että pakko ottaa huominen lomaa ihmistä.
Tiistaina päätin siis saada hieman omaa aikaa ja lähdin Korean kansallismuseoon, joka oli yhdellä sanalla kuvailtuna valtava! Olen ennenkin käynyt suurissa paikoissa, kuten esimerkiksi Louvressa, mutta tästä erittäin suuren oloisen teki se, että museo on suorakaiteen muotoinen, eikä siinä ollut erillisiä "siipiä" kuten esimerkiksi Louvressa on. Ulkopuolelta otin muutamia kuvia, mutta sisällä en viitsinyt kuvata.
Illalla menin aika suuren (noin 30) joukon kanssa syömään. Tilasin kasviskeittoa (tai ainakin menussa luki noodle soup with vegetables), mutta eteeni tuotiin mustekalaa... Sain kuitenkin vaihdettua ruuan, ne lonkerot eivät kamalasti houkutelleen. Lisäksi jouduin maksamaan ruuastani tuplasti sillä muut vetivät sojua minkä kerkesivät mutta itse en juonut yhtään. Jouduin kuitenkin ryhmäpaineen alaisena maksamaan heidän juomisensa (koska jos jaetaan lasku osallistujamäärän kesken, niin on helpompaa...). Ärsytti suunnattomasti, vaikkei nyt suurista summista ollutkaan kyse. Tiedän ainakin keiden kanssa en enää lähde minnekään! Onneksi näitä vaihtareita on se 700 että eiköhän täältä muutakin porukkaa löydy:)
Tästä päästäänkin torstaihin ja tämän kirjoituksen otsikkoon. Täksi päiväksi olin ilmoittautunut kaupunkikierrokselle, jonka kohteena olivat perinteinen Korealainen kylä, sotamuseo ja presidenttimuseo. Aamu alkoi pikavisiitillä kauppaan, sillä vettä tuli ensimmäisen kerran taivaan täydeltä, enkä omistanut sateenvarjoa. Onneksi alakerran marketti ei pettänyt tälläkään kertaa! Kasauduttiin bussiin ja matkattiin kohti Namsangol Hanok Villagea, joka oli siis jäljennös alkuperäisestä kylästä. Meidän jaettiin kahteen ryhmään ja minun ryhmälläni oli ensiksi vapaa aikaa ihmetellä kylän paikkoja. Se oli yllättävän pieni eikä katselemista ollut paljoa. Siellä ei myöskään olult mitään opaskylttejä joista olisi voinut lukea historiasta, joten tämä osio jätti vähän kylmäksi.
Vapaa-ajan jälkeinen osio olikin sitten todella hauskaa! Päästiin nimittäin pukeutumaan korealaisiin kansallispukuihin, eli Hanbokeihin. Saatiin kaikki valita itsellemme vaatteet ja tyylilleni uskollisena valitsin asun, joka myöhemin osoittautui kuningattaren puvuksi. No, kenenkäs muunkaan T: ikuinen prinsessa!
Tämän jälkeen jatkettiin matkaa lounaan (keittoa jossa oli riisiä, ituja ja mustekalaa, ihan ok:ta, vaikka mustekalat oli ei-niin-hyviä ja melko kovia palasia) kautta sotamuseoon. Ehdottomasti Soulin paras paikka tähän mennessä! Museo oli äärettömän mielenkiintoinen ja todella hienosti ideoitu! Joka puolella oli jonkinlaisia videoita ja muita interaktiivisia juttuja, joiden avulla sai todellisen fiiliksen, mitä se Korean sota oikein oli! Siellä oli myös semmoinen 4D elokuvanpätkä (eli siis 3D kuvaa jonka lisäksi penkit liikkuivat), joka oli aika kiva, vaikkakin siitä tuli älyttömän huono olo, kun kuvanlaatu ei ollut ihan paras mahdollinen ja ne penkit tosiaan heiluivat. Minä olin koko ajan ihan tippa linssissä kun kuuntelin opasta ja katselin niitä videoita.. harmillista oli, että meillä ei ollut tarpeeksi aikaa kunnolla tutustua museoon, ja paljon jäi näkemättä. Olen ehdottomasti menossa takaisin! Ehkä jo huomenna, jos tämmöinen sää jatkuu, eipä sitä oikein ulkonakaan huvita olla, eikä muuta ole suunnitelmissa.
Maanantaista voin kertoa sen verran, että käytiin maahanmuuttovirastossa. Meidän kaikkien pitää hankkia Alien Registration Card (avaruusolennon rekisteröintikortti), jolla siis kerrotaan Korealle, että täällä ollaan opiskelemassa! Tänä päivänä meinasi hermot mennä... Oltiin päätetty yhden porukan kanssa mennä virastolle laittamaan korttihakemusta eteenpäin (samat ruotsalaiset, joista aiemmin kerroin ja lisäksi yksi ranskalainen, yksi saksalainen ja yksi sveitsiläinen). Oltiin sovittu että tavattaisiin asuntolan aulassa kello 12 (josta sain kuulla heti valituksia että miksi näin aikaisin (itsellehän tämä oli aika myöhään)... Ilmeisesti olin ainut joka oli viitsinyt kuunnella ohjeistusta asiasta, koska virastolle kestää tunti, jonka jälkeen siellä saattaa olla muutama muukin jonottamassa...) Tavattiin siis noin puoliltapäivin, osa jo valmiiksi myöhässä. Ei siinä mitään, mutta kun puolet porukasta lähtee siitä sitten vielä jonnekin ("Tarvitaanko me passi mukaan?", "Ai, tollanenko paperi me tarvitaan, no mäpäs lähden hakemaan sitä tuolta toiselta puolelta kampusta", "Mulla on nälkä, lähen kauppaan!"...) niin meinasi palaa käämi! Lopputulos oli, että oltiin virastolla kello kaksi ja jonotettiin yli kolme tuntia. Olin myöskin joutunut johtamaan porukan perille, koska kukaan ei ollut viitsinyt tarkistaa paikan sijaintia. Tässä vaiheessa päätin, että pakko ottaa huominen lomaa ihmistä.
Virastossa oli muuten tuommoinen vessanpöntön vieressä. Ei siis mitään hajua miten toimia. Painelin lopulta sokkona kaikkia nappeja...
Piha-aluekin oli aivan ihana!
Museossa vierähtikin jokunen tunti. Nautin suunnattomasti siitä, että sain kierrellä historian parissa ihan yksin, eikä kukaan ollut koko ajan höpöttämässä vierelläni. Museon jälkeen päätin suunnata kuuluisaan Gangnamiin, sillä se on aika kaukana yliopistosta, mutta museosta sinne ei mennyt kuin tovi. Ensimmäinen reaktio Gangnamista oli kuin mistä tahansa muustakin suurkaupungin keskustasta: suuria pilvenpiirtäjiä, paljon ihmisiä ja kamalasti autoja. Aluksi olin hieman pettynyt, sillä olin odottanut jotain suurta ja mahtavaa, Beverly Hillsin Rodeo Driven tyylistä glamouria. Täytyy kuitenkin sanoa, että Gangnam on hyvin suuri alue, enkä jaksanut tai ehtinyt kierrellä sitä ihan kauhean paljoa, jonka vuoksi en välttämättä nähnyt niitä kaikkein hohdokkaimpia paikkoja. Kiertelin kuitenkin siellä sen verran, että ehdin saada jonkinlaisen kuvan alueesta. Ensinnäkin siellä tunnuttiin puhuvan yleisesti paljon parempaa englantia kuin muualla on tähän mennessä puhuttu. Toisekseen, tunsin oloni paljon kotoisammaksi, kun jokainen vastaantulija ei antanut ymmärtää minun olevan erilainen tuijottamalla minua. Korealaiset nimittäin tuijottavat. Kiinassa ollessani suhtautuminen länsimaalaisiin oli jotenkin todella erilaista, koska ihmiset enemmänkin ihastelivat ääneen vaaleita hiuksia ja suuria silmiä, kuin katsoivat hiljaa sivusta. Täällä kaikki vain tuijottavat, joka on hieman ahdistavaa. Tuntuu koko ajan, että naamassa on jotain hassua (koska jos Suomessa ihmiset jäisivät ihmettelemään sinua, jokin olisi pahasti vialla!). Kyllä siihen varmasti tottuu ajan kanssa. Gangnamissa olin kuitenkin lähes normaali.
Gangnam style
Seuraavaksi päiväksi minun piti saada seuraa, mutta väärinkäsitysten kautta lähdin sitten jälleen yksin matkaan. Kohteenani oli Soulin World Cup Stadium eli tällä hetkellä Aasian suurin jalkapallostadion. Siellä pelattiin myös tämän vuosituhannen ensimmäinen FIFA World Cup (yhteistyössä Japanin kanssa tosin). Nämä vuoden 2002 maailmanmestaruuskisat olivat samalla ensimmäset, jotka pelattiin Aasiassa ja tähän mennessä ainoat, jossa isäntinä on ollut kaksi maata samanaikaisesti. Jonkin sortin nähtävyys siis. Menin stadionille odottaen edes vähän väkeä, mutta paikalla ei ollut ketään. En ehkä odottanut ihan samanlaista väkimäätää kuin silloin FC Barcelonan kotikentällä vieraillessamme, mutta edes joitakin jalkapallofaneja. Aloin jo vahvasti epäillä stadionin olevan kiinni, kunnes löysin pienen sisäänpääsyn jalkapallomuseoon. Se oli auki! Hurjan 1000 wonin eli 67 sentin pääsymaksun jälkeen (tässä kohtaa naureskelin muistellessani FC Barcan parinkympin pääsymaksua ja hillitöntä jonoa stadionille. Taitaa futis olla Euroopassa pikkasen suositumpaa;)) pääsin käyskentelemään autioon saliin jossa esiteltiin vuoden 2002 kisoja. Lisäksi pääsin käymään stadionilla ottamassa kuvia.
Näky on varmasti hiemonpi illalla, kun valot laitetaan päälle!
Illalla menin aika suuren (noin 30) joukon kanssa syömään. Tilasin kasviskeittoa (tai ainakin menussa luki noodle soup with vegetables), mutta eteeni tuotiin mustekalaa... Sain kuitenkin vaihdettua ruuan, ne lonkerot eivät kamalasti houkutelleen. Lisäksi jouduin maksamaan ruuastani tuplasti sillä muut vetivät sojua minkä kerkesivät mutta itse en juonut yhtään. Jouduin kuitenkin ryhmäpaineen alaisena maksamaan heidän juomisensa (koska jos jaetaan lasku osallistujamäärän kesken, niin on helpompaa...). Ärsytti suunnattomasti, vaikkei nyt suurista summista ollutkaan kyse. Tiedän ainakin keiden kanssa en enää lähde minnekään! Onneksi näitä vaihtareita on se 700 että eiköhän täältä muutakin porukkaa löydy:)
Tästä päästäänkin torstaihin ja tämän kirjoituksen otsikkoon. Täksi päiväksi olin ilmoittautunut kaupunkikierrokselle, jonka kohteena olivat perinteinen Korealainen kylä, sotamuseo ja presidenttimuseo. Aamu alkoi pikavisiitillä kauppaan, sillä vettä tuli ensimmäisen kerran taivaan täydeltä, enkä omistanut sateenvarjoa. Onneksi alakerran marketti ei pettänyt tälläkään kertaa! Kasauduttiin bussiin ja matkattiin kohti Namsangol Hanok Villagea, joka oli siis jäljennös alkuperäisestä kylästä. Meidän jaettiin kahteen ryhmään ja minun ryhmälläni oli ensiksi vapaa aikaa ihmetellä kylän paikkoja. Se oli yllättävän pieni eikä katselemista ollut paljoa. Siellä ei myöskään olult mitään opaskylttejä joista olisi voinut lukea historiasta, joten tämä osio jätti vähän kylmäksi.
Vapaa-ajan jälkeinen osio olikin sitten todella hauskaa! Päästiin nimittäin pukeutumaan korealaisiin kansallispukuihin, eli Hanbokeihin. Saatiin kaikki valita itsellemme vaatteet ja tyylilleni uskollisena valitsin asun, joka myöhemin osoittautui kuningattaren puvuksi. No, kenenkäs muunkaan T: ikuinen prinsessa!
Tuo hame oli itseasiassa mekko, joka alkoi heti kaulan alapuolelta. "Taviksilla" tuo yläosa loppuu paljon korkeammalla, kuin tässä asussa (alemmassa kuvassa voi nähdä sen), minusta ne näyttävät paljon hauskemmilta!
Hitsi kun oli vain kännykkä mukana, ei tullut kunnollisia kuvia...:(
Koko hovi :)
Tämän jälkeen jatkettiin matkaa lounaan (keittoa jossa oli riisiä, ituja ja mustekalaa, ihan ok:ta, vaikka mustekalat oli ei-niin-hyviä ja melko kovia palasia) kautta sotamuseoon. Ehdottomasti Soulin paras paikka tähän mennessä! Museo oli äärettömän mielenkiintoinen ja todella hienosti ideoitu! Joka puolella oli jonkinlaisia videoita ja muita interaktiivisia juttuja, joiden avulla sai todellisen fiiliksen, mitä se Korean sota oikein oli! Siellä oli myös semmoinen 4D elokuvanpätkä (eli siis 3D kuvaa jonka lisäksi penkit liikkuivat), joka oli aika kiva, vaikkakin siitä tuli älyttömän huono olo, kun kuvanlaatu ei ollut ihan paras mahdollinen ja ne penkit tosiaan heiluivat. Minä olin koko ajan ihan tippa linssissä kun kuuntelin opasta ja katselin niitä videoita.. harmillista oli, että meillä ei ollut tarpeeksi aikaa kunnolla tutustua museoon, ja paljon jäi näkemättä. Olen ehdottomasti menossa takaisin! Ehkä jo huomenna, jos tämmöinen sää jatkuu, eipä sitä oikein ulkonakaan huvita olla, eikä muuta ole suunnitelmissa.
Sotamuseossa vierailtuamme lähdimme kierroksen viimeiseen kohteeseen, eli Cheongwadae Sarangchae:en. Siellä esiteltiin ensiksi hieman yleistä koreasta ja Soulista, jonka jälkeen hieman Korean presidenteistä. Paikka ei ollut kovin iso, mutta siellä oli silti hauska käydä. Nyt jopa tiedän, keiden naamat seteleitä koristaa! Siellä oli myös kopio presidentin työpöydästä:
Yritin näyttää vakavastiotettavalta
Torstai oli kaikenkaikkiaan hyvin onnistunut! Kaiken hauskan lisäksi tapasin vielä muutamat hollantilaiset, jotka a) eivät ole myöskään niin innoissaan siitä, että "Korea is all about drinking and partying", niinkuin monet väittävät, vaan haluavat enemmänkin kokea kulttuuria ja b) ovat kiinnostuneita lähtemään kanssani DMZ kierrokselle (a.k.a. Demilitarized Zone)!!!
P.S. Toivon tosiaan, että tämä ilma menee kohta ohi! Kamalinta tähän asti, kosteaa ja hyvin kuumaa! Kuin tropiikissa olisi...
Argh! Onneks sä oot järkevä suomalainen tuolla! Paha ku samaistun aina niin hyvin sun juttuihin, niin sit oon iteki välillä ärsyyntyny ja välillä ilonen riippuen mitä oot laittanu :DD Huh, onneks hollantilaiset on (ainaki siellä) fiksuja, niin tuun iteki selviimään sit mun vaihdossa!
VastaaPoista