Viime viikolla oli siis Chusok-loma keskivikosta perjantaihin, ja tietenkin viikonloppu heti perään. Kuten jo aikaisemmin taisin mainita, Chusok on täkäläinen vastine kiitospäivälle, eli käytännössä nyt alkaa sadonkorjuu, ja Chusokin aikaa nautitaan ensimmäisistä uuden sadon antimista. Chusokin päivämäärä muuttuu joka vuosi, enkä yhtään nyt muista miten se määriteltiin. Idea on kuitenkin sama, kuin esimerkiksi äitienpäivässä Suomessa: Toukokuun toinen sunnuntai, tarkka päivämäärä muuttuu siis vuosittain. Lisäksi täällä ei mennä länsimaisen kalenterin mukaan, vain lunar calendarin, onko se nyt sitten suomeksi kuukalenteri? Chusok oli virallisesti torstaina, mutta päivät ennen ja jälkeen Chusokin ovat lepopäiviä. Käytännössä siis ennen Chusokia valmistetaan kaikki ruuat ja Chusokin jälkeisenä päivänä perheen miehet syövät tähteitä kun äitien annetaan levätä rankan kokkausurakan jälkeen.
Kuten jo aiemmin kerroin, minut oli kutsuttu saman perheen luokse juhlimaan tätä juhlaa. Monet vaihtarit käyttivät pitkän loman hyödykseen lähtemällä kuka minnekin päin Koreaa. Useat lähtivät etelään, Busaniin, osa Korean saarille ja osa Japaniin. Itse en viitsinyt lähteä, sillä olin kuullut, että kyseiset turistipaikat ovat aivan täynnä ja matkat ovat ylihinnoiteltuja Chusokin aikana. Lisäksi monet junat/lennot/bussit olivat jo loppuunvarattuja ennen syyskuuta, joten ajoissa olisi pitänyt olla liikkeellä. Saatan kuitenkin mennä käymään Busanissa joku viikonloppu, junalla sinne pääsee parissa tunnissa, vaikka paikka onkin toisellapuolen Koreaa.
Chusok oli käytännössä täsmälleen samanlainen, kuin Jesa, josta kerroin aikaisemmin. Erona oli vain se, että tällä kertaa ruokaa tarjottiin molemmille vanhemmille, kun taas Jesa oli aina tietyn kuolleen muistopäivä. Ruoka oli aikalailla samanlaista, ja sitä oli yhtä paljon, kuin viimeksikin. Ei valittamista sinällään, mutta olin vähän pettynyt, sillä olin odottanut jotain edes hieman erilaisempaa. Ilmeisesti kuitenkin kaikki juhlat (paitsi joulu, joka on täällä enemänkin ystävien kuin perheen kesken vietettävä päivä) menee aika pitkälti samalla kaavalla ja samoilla ruuilla. Ruoka oli heti aamusta, sillä perinteisesti ensin syödään perheen kesken ja päivällä lähdetään sitten sukuloimaan, ja aina pitää syödä samanlainen ateria! Itse en ole tottunut syömään noin valtavaa ruokamäärää aamulla, joten tiukkaa teki. Loppupäivänä Korealaisen ruuan ajatteleminenkin teki pahaa... Onneksi jälkiruuaksi oli hedelmiä (joita itsekin vein tuliaisiksi, täällä on hyvä aina viedä jotain tuliaisiksi kun kutsutaan käymään, ja hedelmät ovat hyvä vaihtoehto), joten ruokailu sentään loppui kevyesti!
Kun perhe lähti sukuloimaan (raukat joutuivat siis syömään vielä lisää, vaikka söivätkin aamulla aivan törkeän paljon!) lähdettiin Heatherin kanssa vähän tutkailemaan, olisiko Soulissa jotain näkemisen arvoista niin perinteikkääänä päivänä. Oli todella hassua kulkea pitkin autioita katuja, kun lähes kaikki paikat olivat tietenkin kiinni omistajien mentyä juhlimaan perheidensä pariin. Turistialueilla, kuten Hongdaessa ja Myeongdongissa oli kuitenkin useat liikkeet auki. Mentiin ihan ydinkeskustaan muutamille aukioille, jossa oli lapsille tarjolla perinteisiä Korealaisia pelejä ja leikkejä. Lapset oli aika suloisia, kun monilla oli päällä ne kansallispuvut, Hanbokit. Mentiin myös yhteen perinteiseen kylään (itseasiassa sinne samaan, missä olin jo kerran ja mistä kerroin), sillä siellä piti olla kaikenlaista perinteistä ohjelmaa. Olihan siellä: musiikkia, tanssia, ruokaa, ja lapsille pelejä. Paikka oli kuitenkin ihan täynnä ihmisiä! Istuttiin hetki kuuntelemassa musiikkiesitystä, kunnes ahdistuttiin väenpaljoudesta sen verran, että oli pako lähteä pois. Ennen tätä eräs vanhempi rouva vaatimalla vaati, että söisille hänen tarjoamiaan ruokia (sitä kuuluisaa Korealaista vieraanvaraisuutta). Itse kieltäydyin kohteliaasti, sillä en yhtään tykkää Korealaisista jälkiruuista (lähes kaikessa on punaisia papuja tai jotain seesamitahnaa), mutta Heather suostui syömään yhden riisikakun. Vähän ajan kuluttua se osoittautui tosi huonoksi ideaksi, sillä Heatherille tuli todella huono olo, ja muistelinkin kuulleeni, että kyseinen ruoka menee aika helposti pilalle. Voin kuvitella, ettei se ollut ihan parhaillaan enää, varsinkin kun päivä oli todella kuuma. Onneksi paha olo hellitti sen verran, että pystyttiin vielä illalla lähteä Insadongiin ja Myeongdongiin (jossa en aikaisemmin ollut ollutkaan) vähän katselemaan menoa.
Minun Chusok meni siis aika rauhallisissa merkeissä, mutta oli ihana vain olla ja rentoutua. Lisäksi kämppis oli sukulaisillaan koko loman ajan, joten sain olla ihan rauhassa, ja jopa nukuttua muutaman yön melkoisen hyvin!
Kuten jo aiemmin kerroin, minut oli kutsuttu saman perheen luokse juhlimaan tätä juhlaa. Monet vaihtarit käyttivät pitkän loman hyödykseen lähtemällä kuka minnekin päin Koreaa. Useat lähtivät etelään, Busaniin, osa Korean saarille ja osa Japaniin. Itse en viitsinyt lähteä, sillä olin kuullut, että kyseiset turistipaikat ovat aivan täynnä ja matkat ovat ylihinnoiteltuja Chusokin aikana. Lisäksi monet junat/lennot/bussit olivat jo loppuunvarattuja ennen syyskuuta, joten ajoissa olisi pitänyt olla liikkeellä. Saatan kuitenkin mennä käymään Busanissa joku viikonloppu, junalla sinne pääsee parissa tunnissa, vaikka paikka onkin toisellapuolen Koreaa.
Chusok oli käytännössä täsmälleen samanlainen, kuin Jesa, josta kerroin aikaisemmin. Erona oli vain se, että tällä kertaa ruokaa tarjottiin molemmille vanhemmille, kun taas Jesa oli aina tietyn kuolleen muistopäivä. Ruoka oli aikalailla samanlaista, ja sitä oli yhtä paljon, kuin viimeksikin. Ei valittamista sinällään, mutta olin vähän pettynyt, sillä olin odottanut jotain edes hieman erilaisempaa. Ilmeisesti kuitenkin kaikki juhlat (paitsi joulu, joka on täällä enemänkin ystävien kuin perheen kesken vietettävä päivä) menee aika pitkälti samalla kaavalla ja samoilla ruuilla. Ruoka oli heti aamusta, sillä perinteisesti ensin syödään perheen kesken ja päivällä lähdetään sitten sukuloimaan, ja aina pitää syödä samanlainen ateria! Itse en ole tottunut syömään noin valtavaa ruokamäärää aamulla, joten tiukkaa teki. Loppupäivänä Korealaisen ruuan ajatteleminenkin teki pahaa... Onneksi jälkiruuaksi oli hedelmiä (joita itsekin vein tuliaisiksi, täällä on hyvä aina viedä jotain tuliaisiksi kun kutsutaan käymään, ja hedelmät ovat hyvä vaihtoehto), joten ruokailu sentään loppui kevyesti!
Kun perhe lähti sukuloimaan (raukat joutuivat siis syömään vielä lisää, vaikka söivätkin aamulla aivan törkeän paljon!) lähdettiin Heatherin kanssa vähän tutkailemaan, olisiko Soulissa jotain näkemisen arvoista niin perinteikkääänä päivänä. Oli todella hassua kulkea pitkin autioita katuja, kun lähes kaikki paikat olivat tietenkin kiinni omistajien mentyä juhlimaan perheidensä pariin. Turistialueilla, kuten Hongdaessa ja Myeongdongissa oli kuitenkin useat liikkeet auki. Mentiin ihan ydinkeskustaan muutamille aukioille, jossa oli lapsille tarjolla perinteisiä Korealaisia pelejä ja leikkejä. Lapset oli aika suloisia, kun monilla oli päällä ne kansallispuvut, Hanbokit. Mentiin myös yhteen perinteiseen kylään (itseasiassa sinne samaan, missä olin jo kerran ja mistä kerroin), sillä siellä piti olla kaikenlaista perinteistä ohjelmaa. Olihan siellä: musiikkia, tanssia, ruokaa, ja lapsille pelejä. Paikka oli kuitenkin ihan täynnä ihmisiä! Istuttiin hetki kuuntelemassa musiikkiesitystä, kunnes ahdistuttiin väenpaljoudesta sen verran, että oli pako lähteä pois. Ennen tätä eräs vanhempi rouva vaatimalla vaati, että söisille hänen tarjoamiaan ruokia (sitä kuuluisaa Korealaista vieraanvaraisuutta). Itse kieltäydyin kohteliaasti, sillä en yhtään tykkää Korealaisista jälkiruuista (lähes kaikessa on punaisia papuja tai jotain seesamitahnaa), mutta Heather suostui syömään yhden riisikakun. Vähän ajan kuluttua se osoittautui tosi huonoksi ideaksi, sillä Heatherille tuli todella huono olo, ja muistelinkin kuulleeni, että kyseinen ruoka menee aika helposti pilalle. Voin kuvitella, ettei se ollut ihan parhaillaan enää, varsinkin kun päivä oli todella kuuma. Onneksi paha olo hellitti sen verran, että pystyttiin vielä illalla lähteä Insadongiin ja Myeongdongiin (jossa en aikaisemmin ollut ollutkaan) vähän katselemaan menoa.
Minun Chusok meni siis aika rauhallisissa merkeissä, mutta oli ihana vain olla ja rentoutua. Lisäksi kämppis oli sukulaisillaan koko loman ajan, joten sain olla ihan rauhassa, ja jopa nukuttua muutaman yön melkoisen hyvin!
Terveiset Vallikalliosta. J.
VastaaPoista