Sojua ja ovikorttiongelmia

Ensimmäinen kokonainen päivä täällä takana! Onpa siihenkin mahtunut aikalailla kaikenlaista. Aamulla siis herättyäni siihen, että huoneessa oli helvetin kylmä (vaikka säädin ilmastoinnin niinkin lämpöiselle kuin 27c!) päätin lähteä talsimaan kohti asuntolaa. Kaikki sujui hyvin, sain avaimen ja lakanat (aluslakanan lakanan, tyynyliinan ja todella likaisen huovan (johon ei saa pussilakanaa, koska se on "kesäpeitto"... talvella sitten saa pussilakanan). Tälläinen näky mua sitten huoneessa odotti:

Tilaa ei siis todellakaan ole mitenkään ruhtinaallisesti. Toinen semi-järkytys/hauska tapaus oli tyyny. Tai pussi täynnä pillejä. Siis todella outo juttu, mutta tälläisellä mä sitten nukun seuraavat neljä kuukautta... Mä niin  kaipaan mun ihanaa untuvatyynyä jo nyt!

 Ehdin paikalle ennen kämppistä,joka ilmaantui paikalle noin tunnin kuluttua. Tämä kämppis, Olivia, onkin sitten jännä tapaus. Kiinalainen, joka on syntynyt Koreassa (ja jolla on henkisesti korealaiset kiinalaiset vanhemmat), mutta joka asuu Kaliforniassa. Puhuu siis vain englantia, mutta osaa Korealaiset aakkoset jotenkuten ja ainakin tietää täkäläisestä ruuasta paljon (koska äiti kuulema kokkailee sitä aina kotona). Ihan mukavalta vaikuttaa, mutta ei ihan täysin semmoiselta, jota olisin toivonut. Jotenkin semmoinen fiilis, että Olivia olisi viihtynyt Mikkelissä, jossa taas minä en viihtynyt, joten ei olla ihan samantapaisia ihmisiä. Tullaan kuitenkin varmasti toimeen.

Noh, tää lähti sitten etsimään sairaalaa, jossa saisi tehtyä tuberkuloosi-testin (onneksi itse tein sen jo Suomessa, ei nimittäin löytänyt paikkaa ja vaikka löytäisi, se varmasti maksaa paljon ja itse sain sen ilmaiseksi...) Minä puolestani lähdin etsimään paikkaa, josta saisin pyyhkeen, sillä niitä ei tarjottu täällä. Onneksi onnistuin saamaan semmoisen, tämä ilmasto on vaan niin hiostava, että suihkuun pääseminen on ehdottomuus! Nälkäisenä en voinut myöskään vastustaa kun löysin Auntie Anne's pretzel paikan...  Niin siis söin ensimmäisen ateriani Koreassa, ja se oli puhtaan amerikkalainen. (Mutta ei mua voi kamalasti syyttääkään.. Se oli ainoata, jollei mäkkäriä oteta lukuun, josta tiesin mitä söin).

Kun olin raahautunut takaisin tänne kukkulalle (meidän Yliopisto on jonkun kukkulan kupeessa ja asuntoloihin pääseminen ei oo mitään loivinta ylämäkeä) ja vähän levähtänyt, päätettiin kämppiksen kanssa lähteä syömään. Mukaan lyöttäytyi muutama sen tunnu samasta ylipistosta (jotenkin outoa, että ne kaikki oli sukujuuriltaan kiinalaisia...). Päätettiin ottaa jotain purtavaa katukeittiöstä, sillä kellään ei ollut kamala nälkä kuumuudesta johtuen. Söin siis elämäni ensimmäisen kerran korealaista ruokaa: jotain ja jotain, jonka lisäksi join jotain. Onneksi nää muut tiesi mitä tilasivat joten luotin sokeasti heidän makuunsa. Ensimmäinen joku oli eräänlaisia riisipötkylöitä todella tulisessa kastikkeessa. Rakenne oli hyvin listerimäinen ja maku pelkästään tulinen. Pakko siinä kai oli olla sitä kastiketta niin paljon kun ei ne pötkylät olisi varmaan miltään maistuneet ilmankaan... Toinen joku oli jotain kalaa, joka näytti enemmänkin suurelta makkarsiivulta joka oli ensin ummehtunut viikkoja jääkaapin perällä ja sitten keitetty vedessä. Ei se kalalta maistunut mutta ihan ookoota se oli. Pidin riisipötkylöistä enemmän. Juomiseksi oli jotain lientä, joka oli jo aika hyvää! Urheasti söin kuitenkin kaiken:)

Tän jälkeen syötiin korealaista jälkiruokaa, eli siis jäähilettä. Siihen oli laitettu jotain siirappia ja hedelmiä päälle. Se oli kyllä hyvää ollakseen vain jäätä, ja ainakin virkisti (yölläkään ei toi kuumuus kamalasti helpota...) Tän jälkeen mentiin drinkeille ainoaan baariin näkökentässä, joka tietysti oli sieltä kalleimmasta päästä (mun mielestä silti halpa, kun drinkit oli max. 10000 wonia eli 6,7 euroa). Päätetiin siitä myös lähteä maistamaan tunnettua Korealaista juomaa, Sojua, joka oli jonkintyylistä riisiviinaa. Sen saamiseen meni paljon vaivaa, koska missään ei suostuttu myymään sitä meille ilman ruokaa. Kun viimein saatiin pari pulloa yhdestä baarista (jonka omistaja aina meidän pöydän ohi mennessään naureskeli meille) ymmärrettiin kyllä miksei sitä kamalasti juoda ilman ruokaa. Se oli melko mautonta, mutta silti pahaa, joten ehkä ruoka jotenkin komppaisi sitä hyvin. Itse join vain yhden (shotti)lasillisen, mutta nää muut veti pullot loppuun. En kyllä ehkä enää tilaa tuota toista kertaa...

Sojua.. hyi.

Pitäisi varmaan mennä nukkumaan kun kämppiskin meni. En halua liikaa häiritä! Kirjoittelen taas kun jotain jännää ilmenee:) Ekat päivät on aina jänniä!

p.s. unohdin melkein kertoa, että me ei enää päästä meidän avainkorteilla sisään meidän huoneeseen! Siinä on joku vika ja sisään pääsee enää master-keylla! Odotellaan siis huomiseen josko korjaaja tulee, mutta tosi ärsyttävää olla pääsemättä sisään... mitäköhän tästäkin tulee.. En haluaisi vaihtaa huonetta, koska ollaan niin lähellä aulaa, jossa toimii wifi, että meidän huoneessakin toimii! (no, kai tänne saisi jonkun kaapelin kautta sen netin) Lisäksi ei jaksaisi taas pakata kaikkia kamoja ja purkaa niitä uuteen huoneeseen... Kerron sitten mitä meille käy, ja saadaanko ovi korjattua:)

pps. just kun kirjoitin tota, niin korjaaja tuli! Kello siis on varttia vailla puolenyön, eli aika jänniä työaikoja noilla korjaajilla...

ppps. Ovi korjattu! Jes!