Kohteessa ollaan! On jotenkin todella vaikeaa aloittaa kirjoittaminen kun aivot lyö tyhjää (yli 24h hereillä, en ole tottunut tähän!), mutta pakko keksiä jotain että pysyisi hereillä edes muutaman lisätunnin, jotta saisi vähän rytmistä kiinni. Lento sujui kaikinpuolin hyvin, oli tasaista kyytiä ja leffoja, joita en ollut vielä nähnyt. Soulin kentällä törmäsin sattumalta koulututtuun, joka oli tullut samalla lennolla (ja joka siis on täällä syksyn vaihtarina). Saatiin molemmat laukut nopeasti ja lähdettiin sitten kohti yliopiston asuntolaa taksilla. Olin täysin vakuuttunut, että siellä asuntolassa piti olla juuri tänään, 21. päivä. Perillä kohtasi kuitenkin semmoinen ylläri, että sinne pääseekin vasta huomenna. Siinä väsyneenä ja nälkäisenä moinen tieto ei erityisemmin pistä hymyilyttämään. Unelmissa oli jo sänky johon voi vain rojahtaa suihkun raikkaana ja nukkua jetlagin pois. Todellisuus oli sitä, että käveltiin siinä sitten 32 asteen kuuman kosteassa (=hyvin ahdistavassa) ilmassa vaatteet ihoon liimautuneina kohti guest housea, jonne sieltä yliopistolta meidät ohjattiin. Onneksi sieltä tosiaan ohjattiin ja annettiin (vaikkakin vähän epämääräinen) kartta, sillä täällä Koreassa ei oikeasti löydä MITÄÄN. Ei ainakaan vielä. Kaikki, siis ihan kaikki, on kirjoitettu korealaisilla aakkosilla. Ei ole mitään käryä siitä, onko jokin paikka mahdollisesti ravintola, hiushoitola, vai pelikauppa, ennen kuin sinne marssii sisälle. Lisäksi koreaksi olevien katukylttien avulla suunnistaminen ei ole sitä kaikista rentouttavinta hommaa. Toivottavasti tän systeemin oppii nopeasti, on meinaan rasittavaa arvailla kaiken aikaa mistä saisi ruokaa ja mistä ehkä kännykkäliittymän, kun mullahan ei toimi puhelin ollenkaan täällä. Onneksi lähes kaikkialla on ilmainen wifi joten nettiin pääsee.
Noh, ehkä se tästä kun pääsee tän alkushokin ohi. Huomenna nyt kuitenkin pääsee asettumaan taloksi sinne huoneeseen ja purkamaan kamat. Ehkä siitä sitten löytäisi jopa jonkun korealaisen, jonka avulla osaisi suunnistaa syömään ihan oikeaa ruokaa ja joka neuvoisi puhelimen kanssa. Eiköhän se tästä:)
Pitää muuten vielä kertoa vähän täkäläisen tavaratalon ruokaosastosta. Koko tavaratalo oli samaa tyyliä Stockan kanssa, mutta se ruokaosasto oli jotenkin niin hauskalla tavalla utopistinen tälläiselle ulkomaalaiselle. Nimittäin jokaiselle tuotealueelle (mitenkä voisi paremmin sanoa... kaupassa oli paljon semmoisia keskilattiatelineitä, niin semmoiselle) oli oma myyjänsä, joka piti alueestaan huolta. Yksi salaateille, yksi banaaneille, yksi kuivatuille hedelmille, yksi maitotuotteille... Kun meni vähän lähemmin katsomaan, niin myyjä seurasi perässä kuin haukka. Lisäksi kaikki oli niin siististi laitettu esille, ei olisi melkein tohtinut rikkoa hienoa muodostelmaa, kun ostin banaaneja (joita en muuten saanut punnita itse, vaan myyjä kohteliaasti repi ne käsistäni, kyseli onko hinta sopiva ja pakkasi ne pussiin.) Pakko oli ottaa muutamat kuvat!
Vihannekset ja hedelmät siististi pakattuina rivissä
Melonitkin saivat arvoisensa paketoinnin
Noita salaatteja myyjä asetteli koko ajan ojennukseen
Kuivattua mustekalaa... Siellä oli vaikka mitä jännittävää, outoa ja yököttävääkin.
Ja kotoisa Iittala edustettuna! Tiedän minne menen hypistelemään muumimukeja, kun koti-ikävä iskee!
Yritän tänne nyt päivitellä aina kun jotain kerrottavaa tulee:) Laittakaa tekin kommenttia miten teillä menee siellä! Tuolla on käsittääkseni ihan omat mailiboksit kaikille, joten mulle saa jopa kirjoitellakin, jos joku innostuu! Kysykää osoite:) Se on jo 25 vailla viisi.... saisikohan jo nyt käydä nukkumaan... (vaikka on myönnettävä että heräsin vähän aikaa sitten ja tajusin nukkuneeni tunnin. Mua ei ole luotu valvomaan)
Mukavata kuulla että vaikka huonosti meniki alku nii silti pää pystyssä! :)) Ja voe jumantsuikka jos pekan vihannesosastolla ois ollu jokaselle vihannekselle oma myyjä nii olis kyllä kalliit kurkut tai sitten kauppa nurin :D:D
VastaaPoista