Yleislöpinää

Noniin, olen ollut maassa jo lähes kaksi kuukautta, joten jonkinlainen peruskäsitys Koreasta kai pitäisi jo olla. Olen kerännyt pienimuotoista listaa asioista, jotka ovat täällä ihan arkipäivää, mutta jotka ovat uusia/kummallisia/raivostuttavia/muuten vain maininnan arvoisia asioita tälläiselle peruslänkkärille.

1) Sateenvarjot. Korealaiset tuntuvat rakastavan sateenvarjoja. Eikä niitä näy ainoastaan kaatosateen aikaan, vaan myös hellepäivinä (silloinkin sateenvarjoja, eikä aurinkovarjoja, siinä on ero). Joo, sinällään ymmärrän että on kivaa olla varjossa kun aurinko paahtaa kuumalta taivaalta, mutta porukka voisi silti vähän katsoa minne sillä varjollaan huitoo. Monet kerrat on aurinkolasit pelastaneet kivuliaan tilanteen, kun yksi varjon sakaroista on huitaistu päin näköä. Lisäksi varjot ovat erittäin rasittavia erityisesti turistinähtävyyksiä ihmeteltäessä: vaikka periaatteessa voisit jopa nähdä jotain, et kuitenkaan näe, sillä edessäsi aukeaa sateenvarjomeri, joka peittää kaiken näkemisen arvoisen. Ketään ei kiinnosta, jos satuit sateenvarjon takia missaamaan suuren tapahtuman. Ja kuka sanoi, että Aasiassa ei olla individualistisia?

2) Liikenne. En usko, että uskaltaisin ajaa autoa täällä. Ensinnäkin liikennevaloja ei kunnioiteta ollenkaan! Myönnetään, kyllä Suomessakin aika usein mennään vähän vanhoilla vihreillä, mutta harvemmin kukaan kuitenkaan pokkana ajaa punaisia päin, varsinkaan, kun jalankulkija on juuri omilla vihreillään ylittämässä katua. Monet kerrat on autot menneet ohi, jos ovat huomanneet edes pari senttiä omaa autoa suuremmat välin kahden kävelijän välissä. Jos ei sitten vanhoilla vihreillä ehdikään toiselle puolelle risteystä, on ihan ok ja normaalia jäädä siihen keskelle tukkimaan suojatiet. Varsinkin, jos muistaa laittaa hätävilkut päälle! On myös ihan ok, jos näitä autoja on siinä risteyksessä vaikka neljä. Joskus on pitänyt pujotella parin henkilöauton ja kahden bussin välistä päästäkseen tien toiselle puolelle. Tietenkin puolet kävelijöistä oli vielä ylittämässä katua, kun valot vaihtui autoille takaisin vihreiksi, sillä bussien välistä mahtui yksi ihminen kulkemaan kerrallaan, ja molempiin suuntiin oli halukkaita menijöitä. Tietenkin se on sitten kävelijoitten ongelma, kun kerran eivät ehdi ylittämään katua omilla vihreillään. Silloin niiden päälle voi ajaa. Yleensä ruuhkaisimpina aikoina tarvitaan myös useita poliiseja ohjaamaan liikennettä, erityisesti paikoissa, jossa on toimivat liikennevalot. Silloin autoilijat edes yrittää käyttäytyä!
Lisäksi on ihan jees pysäköidä minne vaan, kunhan muistaa hätävilkut. Myös bussikaistalla saa ajaa aina hätävilkkujen ollessa päällä. Ambulansseja ja poliisiautoja ei väistetä koskaan. Mopoilijat ovat yhtä kuin kävelijät, mutta kävelytiellä kävelijät kuitenkin hyppivät pois mopojen tieltä. Toisin sanoen, mopot ovat oma kastinsa, kulkevat omia teitään, ja autotieltä on iha jees hypätä kävelytielle, jos sitäkautta pääsee ruuhkan ohi.
Mutta älkää peljätkö, kunhan vain muistaa pitää silmänsä auki niin eiköhän täältä selvitä ihan ehjin nahoin takaisin!

3) Jalankulkijat. Ehkä raivostuttavimpia kaikista. Ensinnäkin, ihmiset törmäävät sinuun. Yrität kuinka mennä tien reunaan ja näyttää siltä, että 'Hei haloo! Kävelen tässä teitä vastaan' niin silti se tyttöporukka ei hajaannu minnekään, vaan käytännössä sitten joukon reunimmaisen olkapää osuu omaan solisluuhusi. Aina. Ellet hyppää vieressä olevaan puskaan turvaan. On myös mahdollista, että seisot kaikessa rauhassa tien reunassa ja joku pamahtaa sinua päin voimalla. Kaikilla on kännykät, kukaan ei katso eteensä. Erityisen ärsyttävä tämä ilmiö on silloin, kun olen lenkillä. Lenkkeilen usein eräällä lenkkipolulla koulun vieressä olevan vuoren takana. Siellä on semmoinen "juoksumatto" (niinkuin stadioneilla on se punainen, joka on hieman kimmoisa) jota ravaan edestaas. Kiva siinä yrittää juosta kun todella usein ihmiset kävelevät keskellä katua niin, ettei kummaltakaan reunalta pääse ohi, ja vielä vaappuvat laidalta toiselle, ettei oikein voi ennustaa, mistä kannattaa ohittaa. Erityisen törkeältä tämä tuntuu, kun juoksee ihmisiä vastaan, ja oikein yrittää mennä laitaan ja näyttää, että ohittaisin tältä suunnalta, niin porukka vain tuijottaa eikä yritäkään antaa tilaa. Välillä joutuu pysähtymään ja ohittamaan ihmiset sivuttain, koska ei ilmeisesti isompi porukka ei vaan voi vähän matkaa kävellä peräkkäin. Ja siis siinä vieressä on autotie, joka on pyhitetty kävelijöille tätä nykyä, mun mielestä noi suuremmalla porukalla kävelevät mummelit voisi mennä sinne, eikä tukkia sitä kapeampaa väylää...

Nyt kun mainitsin juoksun, niin voisin tähän väliin vähän valittaa siitä, kuinka rasittavaa on, ettei juoksiessakaan voi olla omissa oloissaan, kun joka kerta joku jää tuijottamaan, joskus jopa osoittelee tai huutaa jotain. En tiedä, johtuuko tämä siitä, että juoksen (koska juoksijoita ei näe melkein koskaan, täällä harrastetaan enemmänkin patikointia) vai ulkonäöstä. Veikkaan jälkimmäistä. Jotenkin ahdistavaa, kun tietää olevansa koko ajan katseltavana.

Lisäksi, kun (ei jos, kun) ihmiset sitten törmäilevät sinuun, olisi näin suomalaiseen korvaan kohteliasta kuulla jonkinmoinen anteeksipyyntö. Turha toivo, sitä et tule kuulemaan täällä. Ikinä. Porukka jatkaa kävelemistään ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lisäksi harvat osaavat kunnioittaa oikeanpuoleista liikennettä. Kävelyteillä joutuu poikkauksetta kulkemaan vasemmassa laidassa, jotta pääsee ihmisten ohi. Esimerkiksi metrotunneleihin on nuolilla merkattu portaisiin  mitä puolta pitää kulkea minnekin päin mentäessä, mutta kukaan ei tunnu noudattavan ohjeita.

4) Pariskunnat. Täällä niitä riittää. Eikä se välttämättä olisi niin häiritsevää, ellei nämä pariskunnat oikein korostaisi sitä, kuinka yhdessä he ovatkaan! Ei ole ollenkaan tavatonta nähdä kahden eri sukupuolta edustavan ihmisen pukeutuvan täysin samalla tavalla. Siis täysin. Kengät, paidat, housut, hatut, takit, reput... Jotkut kuulema käyttävät samanvärisiä piilolinssejäkin! Olen saanut napattua vain yhden salakuvan tällaisesta parista, eivätkä he tosiaan olleet pahimmasta päästä! Alaosathan ovat täysin eri sarjaa ja värit hyvin hillityt (tuo ensimmäinen kuva). Mutta ei sinkkujakaan täysin yksin ole jätetty tässä söpöilymaassa: heille on omistettu oma päivä! Päivä kantaa hilpeästi nimeä Black day ja se on tasan kaksi kuukautta ystävänpäivän jälkeen. Kyseisenä päivänä sinkkujen on tarkoitus syödä ruokaa nimeltä Black noodles. Olen maistanut, se on kyllä hyvää, käytännössä nuudeleita ja papukastiketta, mutta loppuenlopuksi aika lällyn makuista. Se jääkin sitten kaikkien oman tulkinnan varaan, onko kyseinen päivä omistettu sinkuille kettuiluna, myötätunnon osoituksena, vai ihan vain tasa-arvon nimissä.

    

Laitoin muutamia kuvia googlesta, jotta saisille idean, miltä täällä näyttää. Ensimmäisen kuvista nappasin itse.

5) Pukeutumistyyli. Yksi sana: lenkkarit. Ainakin Suomessa, lenkkikenkiä näkee useimmiten nimensä mukaisesti lenkkipoluilla tai muun urheilun yhteydessä. Täällä lenkkarit ovat tyylikkäät kengät siinä missä muutkin. Ja huomatkaa, että en tosiaankaan puhu nyt yleisesti mistään nauhatossuista, kuten Converseista, vaan ihan niistä urheilukengän näköisistä kengistä. Niitä näkee täällä käytettävän niin nätin mekon kuin business puvunkin kanssa. Omasta mielestäni muuten huoliteltu tyyli menee totaalisen pilalle kenkävalinnan takia, mutta makunsa kullakin. Ja hei, maassa maan tavalla, mutta jos Suomeen palattuani huomaatte minun käyttävän lenkkareita kaikkialla olkaa niin kilttejä ja takokaa päähäni taas järkeä! En kyllä jotekin usko, että tuo tarttuu.
Muoti on täällä todella erilaista, kuin Euroopassa. Siinä missä eurooppalaiset naiset yleensä ottavat muodista käyttöönsä ne asiat, mistä pitävät (eli kaikilla on jotain vähän erilaista), niin korealaisessa muodissa kollektiivisuus näkyy. Soulin katuja tarvitsee kävellä viisi minuuttia ja huomaa mikä on muodissa. Tällä hetkellä naisilla melkoisen peittäväkin yläosa, usein sifongin tapaista kangasta oleva kauluksellinen paita ja minihame ja miehillä sinipunavalkoiset raidalliset paidat ovat kuuminta huutoa. Ja ne naisten hameenhelmat eivät muuten ole pituudella pilattuja, vaikka jotenkin kuvittelisi moisen kuuluvan konservatiiviseen kulttuuriin (ainakin luulin, että Aasian maat olisivat vähän konservatiivisempia..)

6) Kaupassakäynti. Voi apua! On jotenkin todella vaikea sopeutua siihen, että kaupassa ollessasi (ja tietenkin kadulla myytävissä tuotteissa tämä on vielä pahempaa) myyjä käytännössä hengittää niskaasi jatkuvasti. Itse tykkään aina katsella ja kierrellä, enkä aina ole kaupassa ostomielessä. Täällä kuitenkin katselusta tulee pian ahdistavaa, kun myyjä seuraa jokaista liikettäsi ihan lähietäisyydeltä, ja jos pysähdyt vähänkään kauemmin minkään tuotteen kohdalle, heti alkaa kamala hössötys, että tämä maksaa sen ja sen verran ja näitä on myös tämän värisenä. Eipä ole luonnotonta sekään, että pian ostos on jo pakattu pussiin ja myyjä odottaa maksua. Siis ihan helvetin ärsyttävää! Kerran huomattuani myyjän juttelevan toisen myyjän kanssa (kerroinhan jo, että täällä on näillä kaikilla omat pienet vastuualueet) yritin hiljaa hipsiä vaatteiden lomassa katselemassa. Onnistuinkin aika hyvin hetken aikaa, kunnes myyjä äkkäsi minut ja suorastaan juoksi luokseni. Sen jälkeen oli turha kuvitellakaan pääsevänsä hänestä eroon... Tätä ei sentään tapahdu ihan kaikissa suurissa ketjuliikkeissä, mutta korealaisissa liikkeissä ja etenkin tavarataloissa tapahtuu. Se on ilmeisesti vain täkäläisten käsitys hyvästä palvelusta, ja mietinkin monesti, tuntisivatkohan Korealaiset olonsa esim. Suomessa loukatuiksi ja pitäisivätköhän he myyjiä välinpitämättöminä, kun heidän ympärillään ei koko ajan olisi joku pörräämässä.

Toinen mainittava asia liittyy ruuan hintoihin. Tuntuu, että kaikki terveellinen on todella kallista. Sitä ei aina jaksa eikä halua mennä ulos syömään, joten on pakko ostaa kaupasta jotain ja pärjätä sillä. Kuitenkin, kun ei syö montaa "kunnon" ateriaa päivässä, niin tuntuu että on koko ajan nälkä. Eniten kaipaan ehkä kaurapuuroa ja mustikkakeittoa aamiaiseksi, mutta kyllä sitä ikävöi ihan perus ruokia, kuten perunamuusia, lihapullia ja kasviksia (ja tietty juustoa ja leipää ja suklaata). Salaatteja ravintoloista on todella vaikea löytää, ja jos onnistuu, ne on kohtuuttoman kalliita muihin aterioihin nähden. Kaupassa en ole kurkkuja nähnytkään, ja ne muutaman tomaatit, joita onnistuin löytämään, eivät vakuuttaneet minua ulkonäöllään. Toisin sanoen nuudeleilla mennään. Ja koska syö käytännössä pelkkiä hiilareita, tuntuu, että on koko ajan nälkä. Ihan kamalaa, varmasti tulen painavampana täältä takaisin, mutta uskottelen itselleni, että kyllä se siitä tasaantuu, kun saa taas kotona "kunnon ruokaa". Jatkuvan näläntunteen takia olisi ihana löytää jotain terveellisiä välipaloja. Mieleen tulee ehkä ensimmäisenä hedelmät, mutta siis ne hinnat! Kalleimmissa ruokakaupoissa yksi omena maksoi 8000 wonia. Siis viisi ja puoli euroa. Yksi omena!! Hunajameloni maksoi 25 000 (17,5€) ja neljä persikkaa 14 euroa. Ihan vain muutamia mainitakseni. Mutta tämä oli siis sen kalleimman paikan hinnasto, en sitten tiedä, onko nämä hedelmät jotain hyperlaadukasta luomutuotantoa... Halvempienkaan paikkojen hinnat eivät ole kamalan opiskelijaystävällisiä, neljä persikkaa, seitsemän euroa, samoin kolme omenaa. Omaksi onnekseni banaaneja saa aina hyvään hintaan, joten olenkin mussuttanut niitä paremman puuttessa. Lisäksi porkkanat käyvät jotenkinkuten tähän budjettiin, vaikka tuntuukin suomalaisena hassulta maksaa sama hinta täällä kolmesta porkkanasta, kuin suomessa kahdesta kilosta! Katumyyjiltä voi muuten myös ostaa hedelmiä hieman huokeampaan hintaan, mutta silti kalliimmalla, kuin Suomessa, ja laadusta ei sitten ole takeita. Onneksi mandariinit taitavat nyt olla sesongissa, kun niitä saa alennettuun hintaan! Jes!

7) Ihanteet. Monet varmasti tiesivät, että täällä tehdään eniten kauneusleikkauksia koko maailmassa. Tiesittekö kuitenkaan sitä, että täkäläiset miehet kuluttavat yhden neljäsosan koko maailman "kauneudenhoito" (vai mikä se on miehille, ihonhoito?) tuotteista? Se on aika suuri määrä näin pieneksi maaksi! Täällä tosiaan sekä naiset että miehet ovat erittäin tarkkoja ulkonäöstään, status on kaikki kaikessa. Se näkyy myös mm. luksustuotteiden myynnissä. Lisäksi kahvilakulttuuri on täällä todella trendikästä, ja vaikka kahviloita onkin vieri vieressä, siis ihan todella paljon, niin ne kaikki tuntuvat menestyvän, ja lisää tulee koko ajan. Lisäksi erityisesti länsimaalaisuutta ihannoidaan paljon. Suuret silmät on ihan must.  Esimerkiksi metroissa on ihan avoimesti mainoksia siitä, kuinka paljon paremmalta näytät, kun olet käynyt korjauttamassa silmäsi. Jos ei halua käydä leikkauksessa, monissa kaupoissa myydään erityistä teippiä, jonka voi laittaa luomelle niin, että silmät näyttävät isommilta, kun ne on ns. teipattu auki. Lisäksi etenkin tytöt jättävät usein syömättä tavoitteenaan hoikempi vartalo, vaikka se ei todellakaan olisi tarpeen! (Täällä tuntee itsensä isoksi ja lihavaksi vain senkin takia, että kaikki ympärillä on niin pieniä ja ohuita!) Lisäksi kauneuden avulla naisilla on kuulema paremmat mahdollisuudet saada työpaikka, jotka ovat täällä kiven alla. Monet Korealaiset valittavat kuinka paljon heidän pitää opiskella, jotta olisi edes pieni mahdollisuus päästä töihin, sillä hyvillä arvosanoilla on varminta saada työpaikka.
Ja muuten, korealaiset on pitkiä! Ainakin itse odotin tulevani keskelle kääpiökansaa, mutta se on ilmeisesti vain Japani. Täällä ollaan ihan "normaaleissa" mitoissa.

8) Alkoholi. The king. Varsinkin täällä. Ei ole yhtään tavatonta nähdä huonokuntoista henkilöä talutettavan baarista kotiin kello kymmenen tiistai-iltana. Ja yleensä nämä henkilöt ovat joko nuoria naisia tai keski-ikäisiä miehiä. Mainitsinkin yhdessä tekstissä, kun sunnuntaina vähän aamukahdeksan jälkeen kävelin pitkin Sinchonin katuja, näin monia lauantai-illan sankareita heräilemässä kadun varsilta. Jotenkin homma tuntuu menevän täällä paljon enemmän overiksi, kuin osasi kuvitellakaan. Ja ironista kyllä, (ja luulen, että tämä itseasiassa syy jengin huonoon kuntoon), suurin osa aasialaisista on allergisia alkoholille! En ollut koskaan ajatellut asiaa. Aina meilläkin koulussa, kun uudet aasialaiset vaihtarit jouduttiin lähettämään kotiin ennen kuin juhlat itseasiassa ehtivät alkaakaan, laitettiin koko homma vain sen piikkiin, ettei Aasiassa ole tapana juoda niin paljon (mistähän semmoinenkin ajatus tuli päähän?). Pah. Monet aasialaiset ovat sanoneet, että he saavat alkoholista helposti oireita. Yleisimmin he joko oksentavat helposti (siis ihan muutaman jälkeen), tai saavat iho-oireita: kerrankin jengi kauhisteli miten hurjaan tappeluun eräs oli joutunut, kun naama oli aivan punainen ja turvoksissa. Totuus oli kuitenkin se, että illan aikana oli juotu pullo sojua, joka aiheutti reaktion. Ja kuitenkin aasialaiset juovat, ja paljon. En ole vielä selvittänyt, mistä tämä johtuu. Itsehän esimerkiksi välttelen tiettyjä hedelmiä, sillä allergiaoireet ei ole kivoja...

Lisäksi tähän vielä lopuksi vähän pakollista avautumista asumisesta ja nukkumisoloista.

Asuminen on sinällään tosi jees! On sänky, pöytä, paljon tilaa tavaroille ja suhteellisen hyvä työtuoli! Lisäksi on itseasiassa tosi hyvä, että meillä on jaetut vessat ja suihkut! Ne nimittäin siivotaan joka ikinen viikonpäivä. Käytännössä hinkataan puhtaiksi lattiasta kattoon. Ja vaikka siivoojatädit ovatkin hieman ilkeitä (Kerrankin yksi alkoi huutamaan minulle kun menin "väärään" suihkuun samalla, kun hän oli siivoamassa suihkutiloja) ja vaikka välillä onkin raivostuttavaa, sillä kylmää vettä ei tunnu saavan suihkusta sitten millään (pahimpina kertoina tuntuu, että keittyy elävältä), niin on ihanaa, ettei tarvitse huolehtia itse vessan siisteydestä. Varsinkaan, kun vessapaperia ei saa missään nimessä hettää vessanpönttöön, vaan roskiin. Olisi omalla kylppärillä tietysti puolensa (ei tarttisi esim. roudata kamoja joka kerta eestaas) mutta jos joutuisin siivoamaan kylppärin kämppiksenkin jäljiltä, niin hermo saattaisi mennä. Tästä päästään sitten sopivasti toiseen kohtaan, eli tuohon kämppikseen.

Olivia on edelleen mukava, ei tosin puhuta kamalasti, mutta en vain kertakaikkiaan kestäisi tätä tiiviisti yhdessäasumista neljää kuukautta enempää. Ensinnäkin ei mitään hajua, milloin kyseinen henkilö nukkuu (kai se on näiden aasialaisten menestyksen salaisuus, ettei nukuta ikinä). Itse yleensä sammutan valot viimeistään siinä kahdentoista aikoihin, jolloin tyyppi laittaa pöytälampun päälle ja naputtaa kahteen-kolmeen asti. On tosi vaikea nukkua, kun valot on päällä ja jatkuvasti kuuluu häiritsevä ääni. En kuitenkaan viitsi hänelle siitä valittaa, sillä kai on ihan oikeutettua vaikka opiskella yömyöhään omassa huoneessa. Eikä tosiaan haittaisi, jos tämä olisi harvinaista, mutta tätä tapahtuu joka kerta, kun hän on illat kotona! Ja jos hän ei ole kotona, hän on bilettämässä, ja sieltä tultuaan hän ei aina ole se hiljaisin henkilö. Kyllä Olivia selkeästi yrittää, mutta herään viimeistään siihen, kun kahvikupin lattialle tipahtaessa kuuluu hiljainen "oh shit!" Ostin semmoiset silmäläpät, jotka vähän auttaa tuohon valoon. Pitää kuitenkin vielä totutella nukkumaan moiset päässä. Korvatulppia en uskalla hankkia ihan sen takia, etten varmasti heräisi ajoissa tunnille aamuisin. Chusok oli aivan ihana juuri sen takia, että sai vihdoinkin nukkua rauhassa silloin kun halusi.

Otetaan esimerkiksi viime viikonloppu. Olivia lähti jonnekin lauantaina ja palasi sunnuntai-iltana kello kymmenen. Hän näytti siltä, että aikoisi nukahtaa, joten kysyi halusiko hän että laitan valot pois, olin itsekin menossa nukkumaan niihin aikoihin. Mutta vastaus oli, että "Ei tarvitse, minun ei pitäisi muutenkaan nukkua, kun on niin paljon läksyjä". Seuraava yö meni heräillessä tasaiseen tahtiin, kun ensin tyyppi tosiaan tekee niitä läksyjä pari tuntia, jonka jälkeen käy jossain, tulee takaisin, kolmen aikoihin menee suihkuun (on muuten tosi yleistä, että hän käy suihkussa keskellä yötä) ja tunnin päästä takaisin. Tiedän tarkat ajat, koska herään joka kerta kun ovi käy, sillä en millään pysty nukahtamaan täällä niin syvään uneen, etten heräisi pieniinkin ääniin (Suomessa voisin nukkua vaikka maanjäristyksenkin ohi!) joten syvästä levosta ei tule mitään kun koko ajan heräilee ja uni häiriintyy. Heräsin viimeistä kertaa ennen kellon soimista puoli seiskan maissa, jolloin Olivia oli edelleen hereillä! Miten joku voi selvitä viikosta toiseen niin vähällä unella?! Olivia nukkuu noin pari kertaa viikossa sen 6-7 tuntia, muutoin paljon vähemmän. Mutta en oikein voi valittaa.. Ei kai sitä voi toiselle sanoa, että "et sitten muuten poistu huoneesta mihinkään kahdentoista ja seitsemän välillä". Ja hän selkeästi yrittää olla hiljaa, mutta silti heräilen.

Olivia on muutenkin vähän ihmeellinen. Usein se nukkuu meikit ja normivaatteet päällä (varmaankin siksi, että baarista tultuaan vain sammuu sängylle), ja hänen sänky on aina täynnä kaikenlaista rojua, vaatteita, koulukirjoja, laukku, tietokone, muovipusseja... Itse en pystyisi kaiken tuon seassa nukkumaan, mutta kukin tyylillään. Lisäksi hän kuorsaa. Kovaa.

Toinen juttu koskee tuota sänkyä. Korealaiset tykkää kivikovasta, itse valitsisin mieluummin joten vähän pehmeämpää. Sijauspatjalle olisi käyttöä, sillä täällä nukutaan ihan vain runkopatjalla, jonka läpi voi helposti tuntea ne jouset. Kyllä sillä nukkuu, mutta ei kaikkein mukavimmin. Mutta ei kai sitä voi opiskelija-asuntolalta kamalasti odottaakaan, ja ilmeisesti pelkkä runkopatja sänkynä on täällä Koreassa ihan normaalia. Tyynyyn alkaa sinällään tottua, kuitenkin olen pari kertaa herännyt niskat niin jumissa, ettei pysty päätä kääntämään. En viitsi ostaa pariksi kuukaudeksi uutta tyynyä, tuntuisi niin turhalta sitten heittää mokoma pois, enkä mukaankaan oikein voi ottaa. Lisäksi nämä seinät on tehty pahvista, joten äänieristys ei pelaa kamalan hyvin. Viereisen huoneen venäläinen ei ole vissiin ihan perillä puhelimen käyttötarkoituksesta: se on nimittäin juuri sitä varten, ettei täältä Koreasta tarvitsisi huutaa niin, että sukulaiset siellä äiti Venäjällä kuulevat miten menee. Lisäksi yksi tyttö kuivaa hiuksiaan joka-ikinen-päivä ja ajat vaihtelee ilta kahdeksan ja aamukahdeksan välillä. Tukankuivaus kestää siis ihan oikeasti lähes puoli tuntia, jonka aikana puhallin menee tasaiseen tahtiin päälle ja pois. Onneksi tätä tapahtuu nykyään harvemmin keskellä yötä, sillä kerran puhaltimen alkaessa huutaa kello kaksi, oli yksi kaveri mennyt hieman kettuuntuneena huomauttamaan asiasta. Tyttö kuulema säikähti melkoisesti ja kaveria kuulema hävetti myöhemmin, mutta ei kai sille mahda mitään kun herää keskellä yötä uniltaan moisen takia, olisin itsekin ärtynyt. Ja mun huone on ihan kylppärin edessä, joten äänet kuuluu hyvin.

No mutta, eteenpäin, sanoi mummo lumihangessa! Pitää vain kestää, ja eihän tässä ole enää kuin vajaat kaksi kuukautta jäljellä! Kokemus tämäkin ja kyllä suomalaisella sisulla pärjää! (ja jos joku vaikka lähettäisi vähän turkkareita tai salmiakkia..?;))